Luku 13

Vertaukset taivasten valtakunnasta

Kylväjävertaus

(Mark. 4:1-12; Luuk. 8:4-10)

1. Sinä päivänä Jeesus lähti ulos asunnostaan ja istuutui järven rantaan.

2. Kun hänen luokseen kokoontui paljon ihmisiä, hän nousi veneeseen ja istuutui. Koko kansanjoukko seisoi rannalla,

3. ja hän puhui heille paljon vertauksilla. Hän sanoi: "Kuulkaa, kylväjä lähti kylvämään.

4. Hänen kylväessään muutamat siemenistä putosivat tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne.

5. Toiset putosivat kallioperälle, missä niillä ei ollut tarpeeksi maata. Ne nousivat pian oraalle, koska niillä ei ollut syvää maata,

6. mutta auringon noustua oraat paahtuivat, ja koska niillä ei ollut juurta, ne kuivettuivat.

7. Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat kasvoivat ja tukahduttivat oraan.

8. Mutta toiset putosivat hyvään maahan ja tuottivat sadon, jotkut sata, jotkut kuusikymmentä ja jotkut kolmekymmentä jyvää.

9. Jolla on korvat, se kuulkoon!" 

10. Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät häneltä: "Miksi sinä puhut heille vertauksin?"

11. Hän vastasi heille: "Siksi, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu.

12. Jolla on, sille annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin. Mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on.

13. Minä puhun heille vertauksin, koska he näkevät eivätkä kuitenkaan näe ja kuulevat eivätkä kuitenkaan kuule eivätkä ymmärrä.

14. Heissä toteutuu Jesajan ennustus, jossa sanotaan:

        'Kuulemalla kuulkaa älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää älkääkä käsittäkö.

15.     Sillä paatunut on tämän kansan sydän. Vaivoin he kuulevat korvillaan, ja silmänsä he ovat sulkeneet, etteivät he silmillään näkisi, eivät korvillaan kuulisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, etteivät he kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.'

16. Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat.

17. Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet."

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 13:1-17)

1.Matt 13:ssa on seitsemän tai kahdeksan vertausta taivasten valtakunnasta, riippuen siitä, katsotaanko jae 52 vertaukseksi. Vertauksin puhuminen oli tuttua juutalaisuudessa. Tähän saakka Jeesus oli puhunut suoraan, nyt hän käytti kuvallista esitystapaa. Siinä hän selitti totuutta jokapäiväisestä elämästä otetuilla kuvilla. Aikaisemmin samana päivänä hänen äitinsä ja veljensä olivat tulleet hänen luokseen (12:46). Sanan "asunnostaan" määrätty muoto ilmaisee kysymyksessä olevan se talo, jossa Jeesus asui Kapernaumissa (4:13). Menemällä rannalle ja puhumalla siellä oleville ihmisille hän saavutti paljon useampia kuin jos olisi pysytellyt sisällä talossa. Alussa Jeesus oli puhunut juutalaisten synagoogissa, nyt hän puhui enimmäkseen taivasalla. Synagoogat eivät kuitenkaan vielä olleet häneltä suljettuja. Tapahtumapaikkana oli Tiberiaan järvi.

2.Elävä kuvaus viittaa siihen, että Matteus on varmasti itse ollut paikalla. Luukas tietää kertoa (8:4), että ihmisiä saapui ympärillä olevista kaupungeista. Tasainen ranta soveltui hyvin kokouspaikaksi. Tavallisesti puhuja istui ja kuulijat seisoivat. Rabbi Gamaliel oli mahdollisesti ensimmäinen opettaja, joka esiintyi korokkeelta, oppilaiden istuessa hänen edessään kuuntelemassa. Paavali, joka oli ollut hänen oppilaansa, kirjoittaa istuneensa hänen jalkojensa juuressa (Apt 22:3). Vrt. Mark 3:9.

3.'Vertausta' tarkoittava sana "(parabolê)" koostuu osista "para" (lähellä) ja "ballè" (heittää tai asettaa). Se merkitsee siis heittämistä jonkin rinnalle asian vertaamiseksi ja elävöittämiseksi. Vertauksessa maallinen kertomus ilmaisee taivaallista totuutta.

4.Peltojen läpi kulki kovaksi tallattuja polkuja. Tässä puhutaan sellaisesta polusta, ei siis tavallisesta maantiestä. Siemenellä ei ollut mitään mahdollisuutta juurtua, ja lintujen oli helppo nokkia jyvät.

5.Palestiinan maaperässä kallio on paikoin lähellä maanpintaa, vain ohuen multakerroksen peittämä. Sellaisessa paikassa kasvu oli nopeampaa kuin esimerkiksi orjantappuroiden keskellä (j. 7).

6.Sama aurinko, joka kasvattaa juurtuneen kasvin, lakastuttaa juurettoman tai huonosti juurtuneen. Ohuessa multakerroksessa ei ole tarpeeksi kosteutta kasville, ja niin se kuivuu.

7.Orjantappurat ovat yleisiä rikkaruohoja Välimeren maissa. Nopeakasvuisina ne tukahduttavat muun kasvillisuuden. Orjantappurat ja ohdakkeet kuvasivat syntiinlankeemuksen jälkeistä kirousta, 1 Moos 3:18.

8.Jeesus ei sano, että hyväkään maaperä olisi ollut vapaa kivistä tai orjantappuroista. Vaikka niitä olisi ollutkin, ne eivät kuitenkaan voineet estää kasvua ja hedelmän tuottamista. Paljon hyvää siementä meni hukkaan, mutta kylväjä ei kylvänyt turhaan.

9.Jokainen ihminen on vastuussa siitä, mitä hänellä on. Se, joka osaa kuunnella, kuunnelkoon. Tämän lisäyksen tekeminen osoittaa, että Jeesus antoi yksinkertaiselle kertomukselle syvällisemmän tarkoituksen.

10.Opetuslapset kohtasivat tässä uuden opetusmenetelmän. Jeesus ei käyttänyt vertauksia enää kuvaamaan jotakin totuutta, vaan mistä sai tulla perusta itse opille. Sekä Matteus että Markus käyttävät sanaa "vertaukset" monikossa, ja kuitenkin Jeesus on tässä kertonut vain yhden vertauksen. Se saattaa johtua siitä, että opetuslasten kysymykset tehtiin myöhemmin kotona (j. 36).

11.Vertaukset sisälsivät "salaisuuksia", joita ei voitu ilmaista millään muulla tavalla. Kristinusko voidaan kokea ainoastaan sisältäpäin. Taivaallisia totuuksia kutsutaan salaisuuksiksi, koska kukaan ei voi oppia tuntemaan niitä, ellei Jumalan Henki anna viisautta, 1 Kor 2:6-10, 14. Ulkopuolisille ne jäävät salaisuuksiksi, mutta niille, jotka kokevat Hengen ilmoituksen, niistä tulee yksinkertaisia ja selviä totuuksia.

12.Jumala voi antaa parhaita lahjojaan vain niille, jotka ovat avoimia ja vastaanottavia. Se, joka on koonnut itselleen totuuden aarteen säilyttämällä Jumalan sanan sydämessään, saa lisää valoa. Niiltä taas, jotka eivät ymmärrä totuutta, koska ovat sulkeneet siltä korvansa, otetaan pois sekin mikä heillä on, nimittäin ne totuuden pienet säteetkin, joiden Jumala on antanut paistaa heille. Ellei ihminen rakasta totuutta, hän ei myöskään saa totuuden siunausta. Joka käyttää oikein Jumalan antamia lahjoja, kasvaa armossa ja kehittää niitä mahdollisuuksia, joita hänellä on, saa kaikkea tätä lisää. Sellainen katsotaan arvolliseksi saamaan lisää luottamusta, kun taas omista mahdollisuuksistaan välinpitämättömältä otetaan ne pois. Vrt. Snl 9:9.

13.Syy, miksi ihmiset eivät nähneet ja kuulleet oli, että he eivät halunneet nähdä, kuulla ja ymmärtää. He olisivat pystyneet siihen, mutta he eivät tahtoneet. Vasta kun Egyptin faarao paadutti sydämensä Jumala paadutti hänet. (Vrt. esim. 2 Moos 7:22; 9:12)

14.Sanat on lainattu Jes 6:9-10:sta ja niihin viitataan viidessä muussakin kohdassa Ut:ssa puhuttaessa juutalaisista: Mark 4:12; Luuk 8:10; Joh 12:40; Apt 28:26-27; Room 11:8. Lainaus on Septuagintan mukainen. Maailmallisuus ja materialismi olivat sokaisseet ihmisten mielet profeetta Jesajan aikana, ja näin oli laita myös Jeesuksen saapuessa. Ei haluttu nähdä totuutta. Jeesus ei ainoastaan lainaa vanhaa ennustuksen sanaa, hän sanoo sen myös täyttyvän "(anaplêroè)". Sana ilmaisee täydellistä toteenkäymistä. Sitä käytetään astiasta, joka täyttyy ääriään myöten.

15.Kansa kärsii omien tekojensa seurauksia. Se ummistaa itse silmänsä. "Paatunut (pakhynè)", tarkoittaa paksua, turvonnutta, turtunutta. Sitä käytetään yleensä ruumiista, mutta myös tylsistyneestä mielestä.

16.Sanaa "teidän (hymèn)" on tässä korostettu. Kuulijat olivat autuaita, ei siksi että olivat luonnostaan muita parempia, vaan koska he armosta olivat saaneet ottaa vastaan sen, mille toiset olivat paaduttaneet sydämensä. He eivät nähneet ja kuulleet ainoastaan ulkonaista totuutta, vaan olivat ymmärtäneet sen ytimen. He eivät ainoastaan kuulleet vertauksen kertomista, vaan käsittivät sen salatun tarkoituksen. Syy, miksi useimmat vertauksen kuulleet juutalaiset eivät ymmärtäneet sitä, selitettiin jo aiemmin jakeiden 13 ja 15 yhteydessä. He olivat hengellisesti hitaita, paatuneita kuulemansa edessä ja sokeita näkemänsä edessä. Syy tähän oli heidän sydämessään (j. 15).

17.Nämä profeetat ja vanhurskaat elivät ja kuolivat uskossa luvattuun Messiaaseen. Aabraham oli yksi heistä, Joh 8:56. Vrt. Hebr 11:13,16 ja 1 Piet 1:10-12. Messiaan aika ja Messiaan luonteenomaiset piirteet sekä hänen valtakuntansa olivat erittäin tärkeitä Vanhan testamentin pyhille. Nyt hän, jota vanhat olivat odottaneet ja heidän profeettansa julistaneet, ilmestyi nöyrille ja kuuliaisille Herran palvelijoille.

*************************************************

Kylväjävertauksen selitys

(Mark. 4:13-20; Luuk. 8:11-15)

18. "Kuulkaa siis vertaus kylväjästä:

19. Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä sitä, niin tulee Paha ja tempaa pois sen, mikä on kylvetty hänen sydämeensä. Tätä tarkoittaa se, mikä on kylvetty tien oheen.

20. Kallioperälle kylvetty kuvaa ihmistä, joka sanan kuullessaan ottaa sen heti iloiten vastaan.

21. Koska hänellä ei ole juurta itsessään, hän kestää vain hetken ja luopuu heti, kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden.

22. Orjantappuroihin kylvetty kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi.

23. Mutta hyvään maahan kylvetty tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja tuottaa sadon, joku sata, joku kuusikymmentä ja joku kolmekymmentä jyvää."

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 13:18-23)

18.Tässä painotetaan sanaa "te". Kuulkaa te vertaus kylväjästä - se on teille. Jeesus puhuu suoraan niille, joiden on annettu tietää, joilla jo on ja joille Jumala armossaan antaa lisää. Vertauksen tulkinta on tarkoitettu vain opetuslapsille. Kansa ei saanut kuulla sitä.

19.Kysymys on niistä, jotka kuulevat "sanan", mutta eivät koskaan ajattele sitä. He eivät kätke sitä sydämeensä miettiäkseen sitä jälkeenpäin. Ei ole sanan vika, että he eivät ymmärrä sitä. Vika on heissä itsessään. "Syy" ymmärtämättömyyteen on tahdossa, ei kyvyssä. Vertauksesta käy selvästi ilmi, että valtakunta etenee ja leviää Sanaa julistamalla. Saatana palvelijoineen tulee aina uutterasti tekemään kaikkensa asettaakseen esteitä sanan julistukselle ja evankeliumin vaikutukselle niissä, jotka ovat avanneet sydämensä sille. Mutta jokainen päättää itse, tahtooko ottaa vastaan Jumalan Sanan.

20.Siemen putosi maahan, mutta kuivassa maaperässä siitä ei tullut mitään. Vastaanottokyvyssä ei oikeastaan ollut estettä. Sana otettiin ilolla vastaan, mutta kun se ei juurtunut, siitä ei tullut pysyvää siunausta. Sana "ahdistus (thlipsis)", tarkoittaa oikeastaan 'painamista', 'puristamista'. Ahdistus kuvaa painetta, jonka kohteeksi joudumme, kun taas "vaino" viittaa siihen, mitä saamme kärsiä sanan tähden. Vertauskuvan mukaiset ihmiset vastaanottavat lähes minkälaista uskonnollista propagandaa tahansa.

22.Siemenessä tai maaperässä ei ollut vikaa. Kuitenkin ulkonaiset olosuhteet voivat tukahduttaa hyvän siemenen. "Huoli (merimna)" on yhteydessä sanaan, joka tarkoittaa jakamista. Huolen vuoksi sydän on jaettu ja ajatukset kulkevat eri suuntiin sen sijaan, että ne olisivat kiintyneet yksinomaan Jumalaan. "Rikkaus" herättää vääriä toiveita rauhasta, ilosta ja turvallisuudesta, mutta se ei pysty sitä antamaan.

23.Matteus kirjoittaa, että vastaanottaja "ymmärtää sanan", Markus (4:20) että hän ottaa sen vastaan ja Luukas (8:15) että hän säilyttää sen. Kukin näistä ilmaisee osan suuresta kokonaisuudesta, tämän jakeen täydestä sisällöstä. Kaikki todelliset uskovat eivät ole yhtä hedelmällisiä. Kaikki kuulevat, ymmärtävät ja kantavat hedelmää, mutta eivät samassa määrin.

*************************************************

Vertaus rikkaviljasta

24. Jeesus kertoi heille toisen vertauksen: "Taivasten valtakunta on verrattavissa mieheen, joka kylvi hyvää siementä peltoonsa.

25. Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja lähti pois.

26. Kun vilja kasvoi ja teki tähkää, silloin myös rikkavilja tuli näkyviin.

27. Palvelijat menivät isäntänsä luo ja kysyivät: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut rikkaviljaa?'

28. Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies kylvänyt.' Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme kokoamaan sen?'

29. Mutta hän sanoi: 'En, ettette rikkaviljaa kootessanne nyhtäisi sen mukana vehnääkin.

30. Antakaa niiden molempien kasvaa yhdessä sadonkorjuuseen asti. Korjuun aikana minä sanon leikkuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.'"

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 13:24-30)

24.Jeesuksen toinen vertaus liittyy aiheeltaan kylvämiseen, mutta esittää asian toisesta näkökulmasta.

25."Luste", josta tässä puhutaan (ilmeisesti "lolium temulentum") oli juutalaisen maanviljelijän suuri huolenaihe. Varhaisella asteella se muistutti niin paljon vehnää, että asiantuntijankin oli mahdotonta erottaa niitä toisistaan. Mutta kun se kasvoi, lapsikin saattoi havaita sen rikkaruohoksi. Juuret olivat kuitenkin jo niin kietoutuneet toisiinsa, että lustetta ei voitu kitkeä pois vetämättä sen mukana vehnää. Tämä rikkaruoho oli myrkyllinen ja aiheutti huimausta ja ylenantamista, jos ihminen vahingossa sitä söi. Juutalaisten mielestä luste oli degeneroitunut, rappeutunut vehnälajike. Hepreaksi sitä kutsuttiin nimellä "zunim", kreikaksi "dzidzanion". Vihamiehen teko oli todella vaikuttava, jos hän tahtoi sillä vahingoittaa toisia. Roomalaisessa laissa oli mainittu tällainen teko ja määrätty sille rangaistus. Siellä missä Jumala vaikuttaa, on myös vihollinen aina toiminnassa. Vertaus osoittaa, että hävittämiseen tähtäävä voima on aina paha; että on vaikea erottaa väärää oikeasta, ainakin alussa; että ei tule olla liian nopeita tuomitsemaan - saatamme helposti joutua vaaraan, että kitkemme vehnän lusteen mukana (j. 29); ja että on tuleva tuomio. Paha kylvi siemenensä ihmisten nukkuessa. Sanat "ja meni pois" ovat paljon puhuvia. Hän tunsi maaperän ja tiesi rikkaruohokylvön itävän ja kasvavan. Hän saattoi vain kylvää ja mennä sitten pois. Armo tarvitsee jatkuvaa ravintoa, kun taas synti ja ulkokultaisuus kasvavat villinä. Sellaista uskoa, joka vihamiehellä tässä oli pahan siemenen kasvuun, meidän tulisi osoittaa Jumalan sanaa kohtaan suodaksemme sille siten mahdollisimman hyvät kasvuolosuhteet.

26.Kun hyvä alkaa kasvaa, myös paha tulee selvemmin esille. Luonto opettaa, että hyötykasvit vaativat aina puhdistusta, hoitoa ja kastelua. Näin on myös Jumalan sanan laita, jotta se koituisi meille hyödyksi. Se ei kanna hedelmää, ellemme pidä sydämen peltoa puhtaana rukouksen ja pyhityksen avulla. Rikkaruoho sen sijaan kasvaa puhdistamattomassa maaperässä ja kenenkään hoitamatta.

27.Palvelijat "(dçlos", 'orja') hämmästyivät suuresti. Näiden rikkaruohojen olemassaoloa ei voitu selittää kylvösiemenen huonoudellakaan. Jonkun oli täytynyt kylvää se siihen.

Parhaimmallakin pellolla voi kasvaa lustetta. Sitä ei olisi osattu odottaa ensimmäisessä kristittyjen seurakunnassa, mutta sinnekin se ilmaantui (Apt 20:30; Juud 4).

28.Kaiken takana oli aktiivinen ja voimakastahtoinen voima. Vihollinen oli tehnyt sen. Tosin Jumala välistä käyttää pahaa välikappaleenaan, (vrt. Joosefin veljet ja heidän juonensa, jonka Herra muutti monien ihmisten pelastukseksi, 1 Moos 45:5). Kuitenkaan Jumalasta ei ole lähtöisin mitään mieletöntä ja pahaa. Rikkaruohon kylvää vihamies, paholainen (j. 39).

29.Palvelijat ovat inhimillisiä välikappaleita, jotka voivat erehtyä. He eivät näe aina uskonelämän heikkoa orastamista. Vaikka rikkaruohoa ei voidakaan muuttaa maailmassa hyötykasviksi, niin hengellisessä elämässä saattaa käydä niin, että luste muuttuu vehnäksi Jumalan käsissä.

30.Isäntä ei oikeastaan ollut huolissaan lusteesta. Hän käy siihen itse käsiksi, kun sen aika tulisi.

*************************************************

Vertaukset sinapinsiemenestä ja hapatteesta

(Mark. 4:30-32; Luuk. 13:18-21)

31. Jeesus kertoi heille myös tämän vertauksen: "Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa.

32. Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut täyteen mittaansa, se on puutarhakasveista suurin. Siitä tulee puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksilla." 

33. Hän kertoi heille vielä vertauksen: "Taivasten valtakunta on kuin hapate, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, ja koko taikina happani."

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 13:31-33)

31.Nyt seuraavan vertauksen tärkein opetus on se, että hyvinkin mitättömästä ja vähäisestä alusta voi kehittyä huomattavia tuloksia, eikä taivasten valtakunnan kuningas väheksy pientä alkua. Evankeliumin aikakausi alkoi vähäpätöisenä, mutta totuus Kristuksesta levisi yhä laajemmalle.

32.Jeesus puhui odottamattomasta kasvusta ja käytti melko tavallista kuvaa (vrt. 17:20). Sinapinsiemen on erittäin pieni, pienin kaikista ruokakasvien siemenistä. Tämän ja seuraavan vertauksen tulkinnassa on kaksi mahdollisuutta. Toinen on se, että Jumalan seurakunnan kasvua verrataan sinapinsiemeneen, josta tulee puu, tai hapatukseen, joka hapattaa kaiken (j. 33). Näin tulee Jumalan seurakunta leviämään ja hapattamaan koko yhteiskunnan. Toisen tulkinnan mukaan Jeesus ennustaa tässä seurakunnan ulkonaisen kasvun, joka onkin epänormaali ja tuloksena on väärä kristillisyys. Juutalaisen ajattelun mukaan puussa olevat linnut kuvaavat aikaa, jolloin pakanat tulisivat osallisiksi valtakunnan siunauksista, Hes 17:23; 31:6. Myös kuningas Nebukadnessar näki näyssä puun, jossa oli lintuja. Dan 4:11,18. Se tarkoitti Babylonian kuninkaan valtakuntaa ja hänen valtaansa, mutta puu kaadettiin. Taivasten valtakunnan alku oli vähäpätöinen. Nasaretin halveksittu mies ristiinnaulittiin, mutta hän oli Jumalan Poika. Hän oli se vehnän jyvä, joka putosi maahan, kuoli ja kantoi paljon hedelmää.

33.Juutalaisen ajatustavan mukaan hapatus kuvasi jotakin pahaa, huonoa vaikutusta, ja tämä ajatus välittyi myös kristinuskoon. Jeesus sanoi, että tulisi kavahtaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta, siis heidän oppiaan (Matt 16:6,12), samoin kuin Herodeksen hapatusta (Mark 8:15). Paavali kirjoitti myös hapatuksesta huonon vaikutuksen vertauskuvana, 1 Kor 5:6-8. Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan, Gal 5:9. Tulkitsijat ovat eri mieltä tämän vertauksen merkityksestä. Joku väittää, että kristillisyyden on hapatettava koko yhteiskunta, ja että kuva siis tarkoittaa jotakin hyvää. Siinä yhteydessä sanotaan, että muutkin pahan symbolit kuvaavat joskus sekä jotakin hyvää että jotakin pahaa, esimerkiksi käärme, vrt. vaskikäärme autiomaassa. Toiset ovat sitä mieltä, että vertaus korostaa naista, joka valmisti ruokauhria, ja siihen oli ehdottomasti kielletty käyttämästä hapatusta. (3 Moos 2:11; Tuom 6:18-19; 1 Sam 1:24). Naisen teossa oli siis jotakin olennaista väärin. Joka tapauksessa kertomus kuvaa sitä totuutta, että se, mikä saa rauhassa kehittyä, saattaa muuttaa koko ympäristön, jos sillä on oikeanlainen voima itsessään. Kehitys ei tarkoita sitä, että kristinusko on hapattanut yhteiskunnan, mutta toisaalta todellisessa kristillisyydessä on voimaa muuttaa olosuhteita, sekä hengellisiä, moraalisia että sosiaalisia. "Hapatus (dzymê)" kuvaa jotakin, joka on tekeillä, joka kiehuu.

*************************************************

Miksi Jeesus puhuu vertauksin?

(Mark. 4:33,34)

34. Tämän kaiken Jeesus puhui väkijoukolle vertauksin. Ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään,

35. jotta toteutuisi tämä profeetan sana:

        "Minä avaan suuni vertauksiin. Minä tuon julki sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti."

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 13:34-35)

34.Jos tämä tarkoittaa Jeesuksen opetustoimintaa yleensä. niin vertausten laita on samoin kuin parannusihmeidenkin: ainoastaan harvat niistä on mainittu Raamatussa. Mark 4:33 korostaa tätä: »Monilla tämänkaltaisilla vertauksilla hän puhui heille sanaa.» Tässä mainitut neljä vertausta on otettu suuremmasta kokoelmasta.

35.Profeetta on psalminkirjoittaja Aasaf (Ps 78:2). 1 Aik 25:2:ssa hänestä sanotaan, että hän soitti profeetan innoituksessa, » ... joka hurmoksissa soitti». Häntä kutsutaan myös »näkijäksi», 2 Aik 29:30. Muutamissa käsikirjoituksissa on tässä nimi Jesaja, mutta ne ovat ilmeisesti siinä kohden virheellisiä. Käännös on suoritettu vapaasti heprean kielestä, ja arvellaan että siinäkin merkityksessä profeetan sanat käyvät toteen. Salassa oleva kuuluu Herralle (5 Moos 29:29), mutta Jeesus tulikin tuomaan salaisuuksia päivänvaloon, ilmoittamaan Jumalan ihmisille, Kol 2:2-3.

*************************************************

Rikkaviljavertauksen selitys 

36. Sitten Jeesus jätti väkijoukon ja meni asuntoonsa. Opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Selitä meille vertaus pellon rikkaviljasta."

37. Hän vastasi: "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika.

38. Pelto on maailma. Hyvä siemen on valtakunnan lapset, mutta rikkavilja on Pahan lapset.

39. Vihamies, joka sen kylvi, on Paholainen, sadonkorjuun aika on maailmanajan loppu, ja leikkuuväki on enkelit.

40. Niin kuin rikkavilja kootaan ja poltetaan tulessa, niin tapahtuu maailmanajan lopussa.

41. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat viettelykseksi, ja kaikki, jotka harjoittavat vääryyttä,

42. ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.

43. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon!"

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 13:36-43)

36.Opetuslapset eivät ymmärtäneet kaikkia Jeesuksen vertauksia, mutta he ymmärsivät pyytää Jeesukselta selitystä. He eivät teeskennelleet käsittäneensä, mitä hän puhui. Jakeesta 51 ilmenee, että Jeesuskin piti hyvin tärkeänä sitä, että he ymmärtäisivät kaiken.

37."Maailma (kosmos)", etupäässä maailma, jossa me elämme, mutta sana tarkoittaa myös maailman asukkaita, ihmiskuntaa. Jumalan Pojan rakkaus kohdistuu koko maailmaan.

39."Maailman loppu" on melko tyypillinen käsite Matteuksen evankeliumille. "Aièn" tarkoittaa ikää tai aikakautta, pitkää tai lyhyttä. Tässä tarkoitetaan tämän aikakauden loppua. Sana "kylväjä" jakeessa 37 kuvaa jatkuvaa kylvämistä, mutta tässä esiintyvä "kylvi" viittaa siihen erityiseen tapahtumaan, jolloin vihamies toimi pellolla.

40.Ihmisen Poika suorittaa lopullisen tuomion, Joh 5:22,27. Enkelit ovat »hänen enkelinsä» ja valtakunta on »hänen valtakuntansa». » ... kaikki jotka ovat pahennukseksi», "(panta ta skandala)", kaikki lankeemuksen aiheuttajat, kompastuskivet, tarkoittaa ihmisiä, jotka johdattavat muita syntiin. Vrt. Sef 1:3. Jakeissa 40-43 Jeesus kertoo enemmän enkelien toiminnan yksityiskohdista, enkelien, jotka tekevät työnsä elonkorjuun aikana; hän selittää tarkemmin kuin vertauksen edellisissä vaiheissa. Hän suuntaa huomion siihen tosiasiaan, että eräänä päivänä rikkaruoho tullaan täydellisesti erottamaan, ja sen suorittavat »asiantuntijat», jotka eivät erehdy. Silloin hyvä sato vihdoinkin pääsee oikeuksiinsa.

42.Tuomio on niin ankara, että Jumalan Poika tuli alas taivaasta ja koki kuoleman tuskat vapauttaakseen meidät siitä - tulesta, joka ei sammu. Ks. Ilm 19:20; 21:8; Mark 9:48; Matt 25:41; Luuk 16:24; Mal 4:1.

43.Vanhurskaat ovat se vehnä, josta puhutaan jakeessa 30. Sanaa "loistavat (eklampè)" käytetään kuvaamaan jotakin, joka pilkahtaa esiin pimeydestä, joka on sen peittänyt, niin kuin aurinko tunkeutuu esiin pilven takaa. Vanhurskaat tulevat loistamaan kukin erikseen - ja kuitenkin vielä enemmän yhdessä, Dan 12:3. Auringon lailla loistaminen ei kuvaa tässä ainoastaan sitä kirkkautta, joka auringossa on itsessään, vaan myös sitä, että se on aivan yksin taivaalla. Mikään sen ympärillä oleva ei vedä puoleensa huomiota tai estä sitä näyttämästä kirkkauttaan ja ihanuuttaan. "Isänsä valtakunnassa", jakeessa 38 heitä kutsuttiin valtakunnan lapsiksi. Tässä heidän Isänsä on nimenomaan mainittu. Vrt. 1 Kor 15:24.

*************************************************

Vertaukset aarteesta, helmestä ja nuotasta

44. "Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre, jonka mies löysi ja kätki. Iloissaan hän meni ja myi kaiken, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.

45. Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kauniita helmiä.

46. Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän meni ja myi kaiken, mitä hänellä oli, ja osti sen.

47. Vielä taivasten valtakunta on kuin nuotta, joka heitettiin mereen ja joka keräsi kaikenlaisia kaloja.

48. Kun se tuli täyteen, kalastajat vetivät sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät koreihin mutta viskasivat kelvottomat pois.

49. Näin käy myös maailmanajan lopussa: enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaiden joukosta

50. ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 13:44-49(50)

44.Nyt seuraavia kolmea vertausta ei kerrottu kansalle, vaan ainoastaan opetuslapsille. Siihen aikaan oli vaikea säilyttää aarteita, sillä ei ollut olemassa pankkeja, ja varkaita ja rosvoja oli kaikkialla. Varsinkin sota-aikana monet kaivoivat aarteensa maahan. Juutalaisten lain mukaan oli oikein kätkeä löytynyt aarre kokonaan, minkä tämä mies tekikin, ja ostaa sen jälkeen koko pelto. Mies löysi aarteen, mutta sen ei välttämättä tarvitse merkitä, että hän olisi etsinyt sitä samalla tavoin kuin seuraavan vertauksen mies. Tällä ja seuraavalla vertauksella on kaksi erilaista tulkintaa. Toisen mukaan aarteen löydämme me, aarre on pelastus, Jeesus Kristus. Toisen näkemyksen mukaan Jeesus löytää aarteen, ja vertaus kuvaa tällöin sitä, miten Jeesus ostaa meidät omikseen. Jälkimmäisen tulkinnan kannattajat ovat yleensä sitä mieltä, että tässä tarkoitetaan Israelia, kun taas seuraavassa vertauksessa helmi tarkoittaa seurakuntaa. Israel kuvataan Jumalan erityisomaisuudeksi, tai kuten se myös on käännetty, aarteeksi (2 Moos 19:5; Ps 135:4).

45."Helmet" olivat tuohon aikaan kauppatavaraa (Ilm 18:12), ja yksi helmi saattoi vastata arvoltaan ihmisen parasta ja kalleinta omaisuutta. Kauppias oli luultavasti tukkukauppias "(emporos", vrt. Ilm 18:23) ja rikas mies.

46.Helmet ovat elävien eliöiden valmistamia toisin kuin jalokivet. Helmet ovat syntyneet jostakin vauriosta, joka on tapahtunut elävässä organismissa. Hiekanjyvä tai jokin sini jouduttuaan simpukan kuoren sisään alkaa ärsyttää. Haavoittava hiukkanen peittyy helmiäisellä, josta kertyy kerros toisensa jälkeen, kunnes helmi on muodostunut. Juutalaiset eivät pitäneet helmiä niin arvokkaina kuin pakanat.

47.Nuotta "(sagênê)", laahusnuotta, oli suuri kohoilla varustettu nelikulmainen verkko. Nuotan pää voitiin kiinnittää rantaan tai veneisiin. Sanaa "sagênê" on käytetty kreikan kielessä myös johdetussa merkityksessä. Herodotos puhuu persialaisista, jotka ovat »kalastaneet» Samoksen itselleen. Tällainen nuotta oli liian suuri tyhjennettäväksi veneeseen. Tyhjennys suoritettiin rannalla. Vertauksessa nuotta voi kuvata evankeliumin julistusta.

48.Juutalaisilla ei ollut lupaa syödä kaikenlaisia kaloja (3 Moos 11:9-12). Niitä, joilla ei ollut suomuksia eikä eviä, pidettiin huonoina ja syötäväksi kelpaamattomina. Sana "kelvottomat", pilaantuneet, tarkoittaa myös käyttökelvottomia.

Vertauksen tarkoitus näyttää olevan, että eivät kaikki, jotka näyttävät ottavan vastaan evankeliumin, ole todella parannuksen tehneitä. Kaikki, mikä on huonoa, kelvotonta, heitetään pois.

49.Jakeiden 41 ja 42 ajatus toistuu jälleen tässä. Jae 42 toistetaan jopa sana sanalta. Kreikan "aforidzè" tarkoittaa toisistaan, kokonaan, erilleen erottamista. Jumalalle kuuluvien ja kuulumattomien ihmisten välille vedetään selvä raja. Samalla tavoin tämän ajan uskovien tulee erottautua uskottomista ja jumalattomista (2 Kor 6:15,17).

*************************************************

Kirjanoppinut opetuslapsena

51. "Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?"  Jeesus kysyi. Opetuslapset vastasivat: "Olemme."

52. Hän sanoi heille: "Sen tähden jokainen kirjanoppinut, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin talon isäntä, joka tuo aarrekammiostaan esiin uutta ja vanhaa."

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 13:51-52)

51.Jeesus piti tärkeänä sitä, että opetuslapset ymmärsivät hänen opetuksensa. Mutta hän antoi myös mielellään lisäselvityksiä. Tarkoitus oli, että he eivät ainoastaan ymmärtäisi kertomusta sinänsä, kuvauksena, vaan myös sen syvällisemmän merkityksen. Opetuslapset käsittivät jonkin verran, vaikkakin he ehkä olivat hieman pinnallisia. Mutta heidän laitansa oli varmasti samoin kuin meidänkin, että he ymmärsivät »vain vähitellen».

52.Ut:n tarkoittamassa mielessä "kirjanoppinut" oli henkilö, joka tunsi Vt:nsa niin hyvin, että hänelle uskottiin tehtävä jäljentää ja selittää sitä. Vaikka kirjanoppineet usein liitetään fariseuksiin, se ei merkinnyt sitä, että kaikki kirjanoppineet olisivat olleet fariseuksia, ei kirjaimellisessa eikä kuvaannollisessa mielessä. Mestarille ei voi tehdä mitään palvelusta, hänen tahtoaan ei voi toteuttaa eikä toimia yhteistyössä hänen kanssaan, ennen kuin on tullut hänen opetuslapsekseen ja hänen valtakuntansa kansalaiseksi. Uutta ilmoitusta ei voi tulkita oikein tuntematta vanhaa.

*************************************************

Jeesus vaeltaa Galileassa ja lähiseuduilla

Jeesusta halveksitaan Nasaretissa

(Mark. 6:1-6; Luuk. 4:16-30)

53. Kun Jeesus oli lopettanut näiden vertausten kertomisen, hän lähti siltä seudulta.

54. Tultuaan kotikaupunkiinsa hän opetti ihmisiä heidän synagogassaan. He olivat hämmästyksissään ja kyselivät: "Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimateot?

55. Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä nimi ole Maria, ja eivätkö Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas ole hänen veljiään?

56. Ja eivätkö hänen sisarensa kaikki ole meidän keskuudessamme? Mistä hän sitten on saanut tämän kaiken?"

57. Niin he loukkaantuivat häneen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei profeetta ole halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan." 

58. Ja heidän epäuskonsa vuoksi hän ei tehnyt siellä montakaan voimatekoa.

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 13:53-58)

Jeesus hylätään toisen kerran Nasaretissa

53.Luukas kuvaa erästä Jeesuksen toista käyntiä "kotikaupungissaan" Nasaretissa (4:16-30). Se käynti, josta Luukas kertoo, tapahtui hänen Galilean toimintansa alussa, kun taas Matteuksen ja Markuksen kertoma tapahtui tämän toimintakauden lopulla. Ensimmäisellä käynnillä vastaanotto ei ollut ollut hyvä, mutta siitä huolimatta hän kävi vielä kerran tapaamassa kotikaupunkinsa ystäviä ja tuttavia. Tälläkin kertaa kuulosti aluksi siltä, kuin hänen puheensa olisivat saaneet hyvää vastakaikua (j. 54). Jokaista juutalaista miestä saatettiin pyytää opettamaan synagoogassa. Nasaretin asukkaat eivät olleet tottuneet sellaiseen viisauteen henkilössä, joka oli kasvanut heidän joukossaan. He lienevät kuulleet voimateoista muilta paikkakunnilta, sillä täällä hän ei tehnyt montakaan voimallista tekoa (j. 58). Kysymys sinänsä saattaa ilmaista innokasta halua saada tietää, mistä Jeesus oli saanut oppineisuutensa ja tietonsa ja syyn, miksi hän pystyi tekemään sellaisia ihmeellisiä tekoja, mutta jae 57 osoittaa, että asia ei ollut niin.

55.Koska "rakentaja" Joosefia ei mainita nyt nimeltä, on luultavaa, että hän oli kuollut. Markus sanoo (6:3): »Eikö tämä ole se rakentaja?» Kaikki viittaa siihen, että Jeesus teki työtä Joosefin verstaassa. "Rakentaja (tektèn)", tarkoittaa käsityöläistä, joka valmistaa erilaisia esineitä kovasta materiaalista. Sana voi tarkoittaa myös pelkästään puuseppää, joka valmistaa huonekaluja, työkaluja ja muita esineitä. Jeesus ei ollut rakentajan poika. Hän oli Jumalan Poika, neitseestä syntynyt ja nasaretilaisen rakentaja Joosefin kasvattama.

56.Jeesuksen "veljistä ja sisarista" oli erilaisia mielipiteitä. Joku on arvellut heidän olleen Joosefin ja Marian lapsia, toiset taas lapsia, joita Joosefilla oli jo aikaisemmasta avioliitosta, ja jotkut väittävät tässä olevan kysymys serkuista. Tässä ja muissa saman tapaisissa Raamatun kohdissa on luontevinta olettaa, että nämä Jeesuksen veljet ja sisaret olivat Joosefin ja Marian lapsia. Jaakobista tuli myöhemmin Jerusalemin seurakunnan johtaja (Gal 1:19; 2:9; Apt 15:13), ja juuri hän kirjoitti Jaakobin kirjeen. Juudas on luultavasti kirjoittanut sen kirjeen, joka kantaa hänen nimeään. Jeesuksen sisaret on mainittu ainoastaan tässä ja Markuksen rinnakkaiskohdassa. Emme tiedä heidän nimiään. Koska käytetään sanaa "kaikki", heitä on täytynyt olla vähintään kolme.

57.Juuri siksi, että Jeesus oli kasvanut heidän keskuudessaan, nasaretilaisten olisi pitänyt kunnioittaa häntä sitäkin enemmän. Sen sijaan he halveksivat häntä. Jeesus muistutti erityisestä kiusauksesta torjua hänet siksi, että hän oli heidän omasta kaupungistaan. On aina niitä, jotka kunnioittavat »profeettaa» muilla paikkakunnilla, mutta eivät kotikaupungissa.

58.Hän teki kuitenkin muutamia parantamisihmeitä (Mark 6:5) siitä huolimatta, että kansa ei uskonut hänen jumalalliseen lahjaansa ja kykyynsä.