Luku 6
Almut, rukous ja paasto
(Luuk. 11:2-4)
1. "Varokaa harjoittamasta hurskauttanne ihmisten edessä sitä varten, että he katselisivat teitä, muuten ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.
2. Kun siis annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kaduilla, jotta ihmiset ylistäisivät heitä. Totisesti minä sanon teille: he ovat jo palkkansa saaneet.
3. Kun sinä annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee,
4. jotta almusi pysyisi salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut.
5. Kun rukoilette, älkää olko niin kuin tekopyhät. He asettuvat mielellään rukoilemaan synagogiin ja katujen kulmiin, jotta ihmiset näkisivät heidät. Totisesti minä sanon teille: he ovat jo palkkansa saaneet.
6. Mutta kun sinä rukoilet, mene kammioosi, sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut(8).
7. Kun rukoilette, älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka luulevat tulevansa kuulluiksi monisanaisuutensa tähden.
8. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan. Teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä anottekaan.
9. Rukoilkaa te siis näin:
Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
10. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.
11. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
12. Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme.
13. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.
[Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.](9)
14. Sillä jos te annatte ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, niin myös teidän taivaallinen Isänne antaa teille anteeksi.
15. Mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
16. Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He tekevät kasvonsa surkean näköisiksi, jotta ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat jo palkkansa saaneet.
17. Mutta kun sinä paastoat, voitele pääsi ja pese kasvosi,
18. jotta sinun paastoamistasi eivät näkisi ihmiset vaan sinun Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut."
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 6:1-18)
1.Luvun ensimmäinen jae on ikään kuin johtoajatus seuraaville jakeille. Jeesus tuo esiin viisi esimerkkiä hyvistä teoista. Fariseukset painottivat kolmea suurta, välttämätöntä hengellistä velvollisuutta: piti antaa almuja, paastota ja rukoilla. He saarnasivat profeettojen sanomaa näistä aiheista, mutta heidän halunsa saada kiitosta ja henkilökohtaista kunniaa ihmisiltä vääristi koko heidän toimintansa. Hyvät teot eivät enää ole hyviä, kun niitä harjoitetaan oman itsensä esillä pitämiseksi. Pyhä elämä puhuu paljon enemmän kuin hurskaat sanat.
2."Almu" oli laupeudenlahja, ja vastaava kreikan sana tarkoittaakin myös laupeutta. Jeesus edellyttää, että almuja annetaan "(kun" annat ...). Jae liittyy edelliseen ja ilmaisee meille, että tapa antaa almuja ja tehdä todellisia kristillisiä palveluksia on yleensä tiedostamaton. Juutalaisten keskuudessa oli tapana antaa almuja. Köyhät kokoontuivat usein temppelin tai synagoogan eteen (Apt 3:3). Almujen antaminen oli pyhimpiä uskonnollisia velvollisuuksia. Sana "hypokritês", 'ulkokullattu', 'teeskentelijä' esiintyy tässä ensimmäisen kerran. Matteus käyttää sitä kaikkiaan 15 kertaa. Se tarkoittaa näyttelijää, naamion käyttäjää, matkijaa. Silmänpalvonta on sekoitus pahansuopaisuutta ja hurskasta ulkokuorta. Sellainen ihminen pettää sekä itseään että muita.
3.Väärin ei ole ainoastaan se, kun toiset ylistävät meitä (j. 2). Ei pidä myöskään itse kiittää itseään. Hyvää tulee tehdä hyvän itsensä vuoksi eikä tule pitää kirjaa hyvistä töistä, esim. Matt 25:37.
4.Vanhurskaat erottuvat loistollaan autuudessa, ja kuitenkin he toimivat vain salassa. Jumala itse pitää tiliä siitä, mitä he ovat. Mikään ei ole hänen katseeltaan salassa (Jer 16:17). Opetuslasten tulee tehdä hyvää, ei tietyn aseman saavuttamiseksi, vaan pelkästään lähimmäistensä auttamiseksi. Tuomiolla Jumala huolehtii siitä, että kaikki ne yllättyneet, jotka eivät tienneet harjoittaneensa laupeutta, saavat palkkansa (Matt 25:34 s.). Juutalaisuudessa sanottiin, että hyväntekeväisyyttä tuli harjoittaa salassa, jotta köyhät eivät tulisi leimatuiksi. Ei saanut muistaa köyhää miestä, jos hänet tapasi uudelleen.
5.Niinkuin Jeesus piti itsestään selvänä, että almuja annettiin (j. 2), samoin hän pitää luonnollisena, että rukoillaan. Tässä puhutaan rukouksesta yleensä, avun pyytämisestä, kiitoksesta, ylistyslaulusta, synnintunnustuksesta, esirukouksesta jne. Juutalaisilla oli erityiset rukousajat (Ps 55:18; Dan 6:10; Apt 3:1). Ei tässä eikä missään muussakaan kohdin Raamatussa tuomita julkista rukousta. Jeesus tuomitsee vain pinnallisen rukoilemisen, sen, että joku rukoilee tullakseen huomatuksi.
6."Kammio (tamieion)" oli oikeastaan varastohuone, jossa oli tapana säilyttää kaikkein arvokkaimmat esineet. Salassa rukoilevaa varten on varattuna aarteita. Muutoin ei ole tarpeen valikoida turhan tarkkaan huonetta, jossa rukoilee. Jeesuksen kammiona oli vuori tai niitty. Iisak lähti kedolle käyskentelemään (1 Moos 24:63), Pietari nousi katolle (Apt 10:9). Isä ei ainoastaan näe salattuun (j. 4), vaan hän on itse siellä. Palkka, josta tässä puhutaan, ei oikeastaan ole maksu tai palkkio työstä, vaan luonnollinen seuraus - rukouselämän hedelmä. Palkka tulee yhtä varmasti kuin kukka nousee mullasta, johon siemen on kylvetty.
7.Jeesuksen aikana rabbiinit opettivat, että saman rukouksen jatkuva toistaminen varmisti rukouksen kuulemisen. Tätä ajatusta Jeesus vastustaa. Fariseukset rukoilivat yleensä pitkään. Heidän rukouksensa olivat muodollisia, he eivät oikeastaan ajatelleet paljoakaan niiden merkitystä. Rukouksia lausuttiin sen sijaan, että niitä olisi rukoiltu. Juuri tuollaisen mekaanisen sanojen hokemisen ilman henkeä Jeesus tahtoo kieltää.
8.Emme rukoile ilmoittaaksemme Jumalalle jotakin. Hän tietää meidän tarpeemme, ennen kuin mainitsemme hänelle niitä. Syy, miksi meidän tulee rukoilla, on että hän on meidän Isämme. Vaikka Isä tuntee lastensa tarpeet, hän tahtoo, että he osoittaisivat luottamustaan häneen ja riippuvuuttaan hänestä rukoilemalla häntä. Isä tietää meidän tarpeemme, ja siksi meidän kyllä tulee rukoilla lyhyitä rukouksia, mutta halu yhdessäoloon Isän ja hänen lastensa kesken vaikuttaa sen, että vietämme mielellämme pitkät ajat hänen seurassaan. Hän säälii meidän heikkouksiamme, ja siksi saamme käydä uskalluksella hänen eteensä (Hebr 4:15-16).
9.Ensimmäiset sanat luovat perustan kaikelle rukoukselle ja ilmaisevat, mitä meidän aivan ensimmäiseksi tulee tietää Jumalasta, ennen kuin voimme rukoilla luottaen siihen, että rukouksemme kuullaan. Ensimmäiset sanat korostavat Jumalan läheisyyttä (Isä meidän), mutta samanaikaisesti osoitetaan hänen etäisyytensä (joka olet taivaissa).
10.Jumalan valtakunta on se valtakunta, joka on perustettu Kristuksessa, sitä kutsutaan myös taivasten valtakunnaksi (3:2). Tätä valtakuntaa Vanhan testamentin pyhät odottivat, Luuk 23:51. Kun Herra tulee takaisin, valtakunta ilmestyy koko kirkkaudessaan, Matt 26:29.
Rukousta »tapahtukoon sinun tahtosi» ei kukaan voi rukoilla, ellei ole alistanut omaa tahtoaan Jumalan tahdon alaiseksi. Emme saa koskaan rukoilla niin, että yritämme taivuttaa Jumalan tahtoa omien toiveittemme mukaiseksi. Rukouksen on oltava ilmaisu siitä, että tahdomme noudattaa Jumalan tahtoa.
11.Jakeet 11-13 puhuvat kolmesta rukouksesta, jotka koskevat nykyhetkeä, menneisyyttä ja tulevaisuutta. (Anna meille tänä päivänä - nykyhetki, anna meille meidän velkamme anteeksi - menneisyys, äläkä johdata meitä kiusaukseen - tulevaisuus). Rukoukset puhuvat myös kolminaisuudesta: Anna meille (Isä), anna meille anteeksi (Poika) ja älä johdata (Pyhä Henki).
12.Kaikki synti kartuttaa velkaa velan päälle Jumalan edessä. Rukous syntien anteeksi saamiseksi on tunnustus, että velasta ei ole mahdollista selviytyä millään muulla tavalla. Niinpä se on armon pyyntö. Me emme saa anteeksi siksi, että annamme anteeksi toisille, mutta pyydämme anteeksiantamusta samassa määrin kuin me annamme anteeksi toisille (vrt. Matt 18:21 s.).
13."Kiusaus (peirasmos)" voi merkitä myös »ulkoisia vastoinkäymisiä». Meidän tulee rukoilla, että säästyisimme sellaisilta koettelemuksilta, jotka ovat meille liian suuria. Samanaikaisesti meidän on oltava selvillä siitä, että Herra asettaa meidät kokeeseen, jotta voisimme nähdä mahdollisuutemme palvella, sekä osoittaa, missä määrin hän saa johtaa meitä. »Päästä meidät pahasta». Voidaan kääntää myös »paholaisesta». Rukouksen loppu, alkaen sanoista »sillä sinun on valtakunta» puuttuu muutamista vanhimmista käsikirjoituksista.
14.Asenteemme toisiin ihmisiin vaikuttaa mitä suurimmassa määrin jumalasuhteeseemme. Antaessamme toisille anteeksi saamme anteeksi, mutta jos emme anna anteeksi, jäämme itse ilman anteeksiantamusta. Nämä kaksi asiaa ovat aina riippuvuussuhteessa toisiinsa: saada anteeksi taivaalliselta Isältämme ja antaa anteeksi lähimmäisille.
16.Jeesus puhuu tässä yksinäisyydessä tapahtuvasta paastosta. Se koskee ainoastaan Jumalaa ja sitä joka paastoaa. Jeesuksen aikana ulkokullatuilla oli tapana sirotella tuhkaa päänsä päälle, repiä vaatteensa halki ja pitää kasvoillaan ilmettä, joka kuvasti nälkää ja tuskaa. Tässä olotilassa he kulkivat edestakaisin kaduilla ja yrittivät esiintyä erityisen hurskaina ihmisinä. Tämänlaatuinen paasto meni niin pitkälle, että roomalaiset tekivät siitä pilaa teattereissaan, joissa he matkivat tällaisia teeskentelijöitä.
17.Jeesus sanoo, että paastoojan tulee käyttäytyä niin, että hän ei herätä huomiota. Siksi hän voitelee itsensä öljyllä ja pesee kasvonsa kuten normaaliolosuhteissakin. Jeesuksella ei tietenkään ole mitään paastoa vastaan, hän varoittaa vain sen yhteydessä esiintyvästä kerskailevasta mielenlaadusta. Hän kieltää ihmisiä tekemästä numeroa paastostaan, niin että he sen tähden pitäisivät itseään erityisen pyhinä. Parhaatkin asiat vääristyvät, jos sekoitamme niihin oman minämme ja yritämme kiinnittää huomion itseemme.
18.Opetuslapset eivät paastonneet Jeesuksen ollessa maan päällä. Sellainen paasto ei olisi ollut sopusoinnussa sen ilon kanssa, jota he tunsivat hänen lähellään. Paasto oli ilmaisu parannuksen teosta ja Jumalan puoleen kääntymisestä. Siksi siitä muodostui helposti ulkonainen muotomeno, joka ihmisten edessä toi esiin paastoojan hurskauden.
*************************************************
Jumala vai mammona?
(Luuk. 12:33,34, 11:34-36, 16:13)
19. "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste turmelevat ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.
20. Kootkaa sen sijaan itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste turmele eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta.
21. Sillä missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.
22. Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, niin koko ruumiisi on valaistu.
23. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka on sinussa, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!
24. Ei kukaan voi palvella kahta herraa, sillä hän joko vihaa toista ja rakastaa toista tai on uskollinen toiselle ja halveksii toista. Ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa."
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 6:19-24)
19.Vt:ssa ei ollut kieltoa, ettei aarteita saanut omistaa, mutta niiden kokoamisesta ei saanut tehdä elämän tarkoitusta. Ne sitovat niin helposti sydämen itseensä. Ne »aarteet», joita Jeesuksen aikalaisilla varsin paljon oli, olivat kankaat ja kirjaillut vaatteet. Ruoste "(brèsis)" merkitsee kirjaimellisesti »suihinsa syömistä».
20.Kukaan ei ole rikkaampi kuin hänen sydämensä. »Ihmisen jumala on se, mihin hän sydämensä kiinnittää», sanoo Martti Luther. Juutalaiset kuvittelivat, että heidän hyvät tekonsa ikään kuin talletettiin taivaalliselle pankkitilille. Aarre, josta Jeesus puhui, tulee joka suhteessa ylittämään kaikki meidän odotuksemme. Tässä tosin tarkoitetaan ensi kädessä sitä aarretta, joka Jumalan valtakunta itsessään on.
22.Sana, joka on käännetty "terve (haplçs)" merkitsee oikeastaan 'ilman ryppyä'. Se kuvaa jotakin avointa ja kirkasta ja sai sen vuoksi myös merkityksen puhdas ja terve. Jaak 1:5:ssa se on käännetty »(antaa) alttiisti» (varauksettomasti). Kysymyksessä on jotakin, joka on vilpitöntä ja yksinkertaista, joka toimii niin kuin pitääkin, joka on raitista. »Koko ruumiisi» kuvaa ihmiselämää kaikissa sen vaiheissa ja suhteissa. Salomo sanoo: »Ihmisen henki on Herran lamppu; se tutkistelee sydämen kammiot kaikki» (Snl 20:27). Kreikkalaiset sanoivat, että ihmisen ymmärrys on ihmisen valo.
23."Viallinen", oikeastaan 'paha' "(ponêros)". On kysymys silmän saamista huonoista vaikutteista. Silmä, joka on tällä tavalla sairas, viallinen, näkee asiat väärin, totuuden vastaisina.
Silmän kautta pääsee valo koko ruumiiseen. Siksi on tärkeää, että silmä on terve.
24.Orja ei ole itsensä herra. Hän kuuluu toiselle, mutta hän ei voi kuulua kahdelle henkilölle, muutoin seurauksena olisi ristiriitoja. "Palvella" tarkoittaa kuulumista kokonaan jollekin; toisen vallan alaisena olemista. Siten meidän tulee palvella Jumalaa. Palveleminen, joka ei ole kokosydämistä, ei oikeastaan olekaan palvelemista. Jeesus sanoo, että ihminen "ei voi palvella" sekä Jumalaa että paholaista. Tämä on täysin selvää, koska Jumala ja paholainen ovat vastakohtia. Mutta mammonan ei välttämättä tarvitse olla huonoa tai pahaa. Se on arameankielinen sana, joka tarkoittaa rahaa tai omaisuutta. Rahan tai omaisuuden omistaminen ei sinänsä ole pahaa. Vaarallista on, jos meistä tulee sen orjia. Jos palvelemme Jumalaa, voimme hallita mammonaa, ja voimme jopa tehdä sen avulla itsellemme ystäviä, Luuk 16:9. Ilmaisu "tähän liittyvä" puhuu alkutekstin mukaan sekä jonkun puolella että jotakin vastaan olemisesta. Se kuvaa pitäytymistä yhteen samanaikaisesti kuin vastustetaan toista, asenne on siis selvä ja ehdoton. Jeesus varoittaa vuorisaarnassa erityisesti kahdesta seikasta, nimittäin ahneudesta ja murehtimisesta.
*************************************************
Jumalan huolenpito
(Luuk. 12:22-34)
25. "Sen tähden minä sanon teille: älkää olko huolissanne hengestänne, siitä mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, siitä mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
26. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljon arvokkaampia kuin ne?
27. Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
28. Miksi te kannatte huolta vaatteista? Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat. Eivät ne tee työtä eivätkä kehrää.
29. Kuitenkin minä sanon teille: ei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
30. Jos siis Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa mutta huomenna joutuu uuniin, eikö hän paljon ennemmin vaateta teitä, te vähäuskoiset?
31. Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tai 'Mitä juomme?' tai 'Mitä puemme päällemme?'
32. Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää, että te tarvitsette kaikkea tätä.
33. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä.
34. Älkää siis kantako huolta huomisesta, sillä huominen päivä pitää huolen itsestään. Kullekin päivälle riittää oma vaivansa."
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 6:25-34)
25."Murehtiminen" merkitsee, että ihminen pelkää tulevaisuutta ja unohtaa Jumalan vakuutuksen, että hän on meidän kanssamme joka päivä. Jeesus ei kiellä tunnollisuutta ja huolehtimista. Jumala on antanut meille elämän, kaikkein suurimman, eikö hän silloin huolehtisi siitä, mikä on paljon pienempää: ruuasta ja vaatteista? Tässä ei siis puhuta velvollisuuksien laiminlyömisestä, vaan varoitetaan, ettei pidä antaa maallisten asioiden ja olosuhteiden viedä ajatuksia harhateille, niin että Jumalan huolenpito unohtuu. Murehtiminen on turhaa (27-29), se osoittaa uskon puutetta (30-31), se on pakanallista (32). Se, joka muistelee jatkuvasti, mitä Jumala on tehnyt menneinä aikoina (Ps 42:7), ei voi ajatella murehtien tulevaisuutta.
26.»Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle ... » (Job 12:7). Opi linnuilta vapautta murheista.
27.Kukaan ei voi murehtimisellaan pidentää ikäänsä. Siitä voi pikemminkin olla päinvastaiset seuraukset. Ihminen tuhlaa siinä elämänvoimiaan hukkaan. Jumala on määrännyt ihmisen elämän pituuden, ja koska asia on niin, huolet ainoastaan kuluttavat elämän lankaa. Elämän tarkoituksen ja sisällön antaa luottamus Jumalaan.
28.Jumala huolehtii kukista ja ruohosta, pukee metsän ja vuoren kasvit sellaiseen loistoon, jonka vertaista ei ollut Salomollakaan. Hän huolehtii epäilemättä myös lapsistaan. Kukka elää vain päivän, mutta ihminen ikuisesti. Ponnistelu ja työnteko oli miehen tehtävä, kehrääminen oli naisen työtä.
29.Salomo oli tarunomaisen rikas. Siitä kerrotaan mm. 1 Kun 3:13.
30.Oli vaikea löytää polttopuita, ja siksi oli tapana polttaa ruohoa. Uuni oli oikeastaan savipata, jota voitiin siirrellä. Köyhät paistoivat leipänsä sellaisessa. Padan alla poltettiin ruohoa, jolloin tuli kuuma, mutta pian sammuva liekki, niin lyhytaikainen, että sitä käytettiin sananlaskuna (Ps 118:12; Saarn 7:7). Ilmaisu »te vähäuskoiset» esiintyy Matteuksella neljä kertaa ja Luukkaalla kerran. Samalla kun se on ystävällinen ojennus, se on kehotus kasvamaan uskossa.
31.Jeesus haluaa oikeastaan sanoa, että ei pidä tulla levottomiksi tai kiusata itseään pelolla ja epäuskoisilla ajatuksilla. Jeesuksen opetuslapsilla on kaikkina aikoina ollut syytä ottaa tämä kehotus huomioon.
32.Jumala tietää jo ennen kuin rukoilemme, mitä me tarvitsemme (j. 8). Se, että hän tuntee meidän tarpeemme, merkitsee myös että hän pitää meistä huolen, Ef 3:20. Pakanat mainitaan tässä yhteydessä siksi, että he eivät tunne Jumalaa (1 Tess 4:5). Murheet ovat kaikkina aikoina pakanoiden tunnusmerkki.
33.Sana "etsiä" on evankeliumin avainsanoja. Verbin tässä saaman muodon perusteella sen merkitys on sekä 'etsiä jatkuvasti, lakkaamatta' (kuten Kol 3:1:ssa) että 'etsiä ensin', antaa Jumalalle hänelle kuuluva etusija. Sana ilmaisee lähinnä metsästäjän tapaa jäljittää saalistaan, innokasta, intensiivistä etsintää.
34.Jeesus tekee yhteenvedon siitä, mitä hän tähän mennessä on sanonut murehtimisesta, miten hyödytöntä se on. Hän kieltää ajattelemasta huomispäivää sillä tavalla, että se synkentää tämän päivän. Tähän jakeeseen saakka hän on puhunut niistä ongelmista, jotka ovat ihmiselle yleensä kovin tuttuja ja jotka voivat aiheuttaa huolia. Nyt hän vie ajatukset myös tuntemattomaan, huomiseen. Sitäkään meidän ei tule pelätä. Jonkin odottaminen huolestuneena lisää vain hämmennystä. Murehtiminen estää uskoa toimimasta, ja seurauksena siitä on, että ihmisen tälle päivälle tarkoitetut voimat kuluvat hukkaan. Energia, jolla hänen olisi pitänyt kohdata huomispäivä, vähenee. Huomenna saamme kaiken mitä sille päivälle tarvitsemme aivan samoin kuin tänäänkin.