Luku 1
Jeesuksen syntymä ja lapsuus
Jeesuksen sukuluettelo
(rinnakaispaikka: Luuk. 3:23-38)
Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Abrahamin pojan, sukuluettelo:
2. Abrahamille syntyi Iisak, Iisakille Jaakob, Jaakobille Juuda ja tämän veljet.
3. Juudalle syntyivät Peres ja Serah, joiden äiti oli Taamar. Perekselle syntyi Hesron, Hesronille Raam,
4. Raamille Amminadab, Amminadabille Nahson, Nahsonille Salmon,
5. Salmonille Booas, jonka äiti oli Raahab. Booakselle syntyi Oobed, jonka äiti oli Ruut. Oobedille syntyi Iisai
6. ja Iisaille Daavid, kuningas. Daavidille syntyi Salomo, jonka äiti oli Uurian vaimo.
7. Salomolle syntyi Rehabeam, Rehabeamille Abia, Abialle Aasa,
8. Aasalle Joosafat, Joosafatille Jooram, Jooramille Ussia,
9. Ussialle Jootam, Jootamille Aahas, Aahakselle Hiskia,
10. Hiskialle Manasse, Manasselle Aamon, Aamonille Joosia
11. ja Joosialle Jekonja ja tämän veljet siihen aikaan, kun kansaa siirrettiin Babyloniaan.
12. Babyloniaan siirtämisen jälkeen Jekonjalle syntyi Sealtiel, Sealtielille Serubbaabel,
13. Serubbaabelille Abihud, Abihudille Eljakim, Eljakimille Assur,
14. Assurille Saadok, Saadokille Jaakin, Jaakinille Elihud,
15. Elihudille Eleasar, Eleasarille Mattan, Mattanille Jaakob
16. ja Jaakobille Joosef, Marian mies. Mariasta syntyi Jeesus, jota kutsutaan Kristukseksi(1).
17. Abrahamista Daavidiin on siten kaikkiaan neljätoista sukupolvea, Daavidista Babylonian pakkosiirtolaisuuteen asti neljätoista ja Babylonian pakkosiirtolaisuudesta Kristukseen neljätoista sukupolvea.
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 1:1-17)
1. Evankeliumi Matteuksen mukaan
"Jeesus", kreikkalainen muoto hepreankielen sanasta "Ješuaï", joka puolestaan on lyhennys sanasta "Jehošuaï" (Joosua), joka merkitsee 'Herra on pelastus'. "Kristus", 'Voideltu', on kreikankielinen vastine heprean (aramean) sanalle "Messias", pelastajakuningas, josta Vt oli ennustanut ja jota Israel odotti. Jeesus on hänen nimensä, Kristus on hänen arvonimensä. "Daavidin poika", Jeesus, polveutui Israelin vanhasta kuningassuvusta, jolle oli luvattu ikuinen kuningaskunta, sekä kansallinen että maailmanlaajuinen, Luuk 1:32-33. "Aabrahamin poika", Jeesus, oli juutalainen, Aabrahamin sukua (vrt. Joh 4:22). Aabraham oli ensimmäinen kantaisistä, joka sai lupauksen Messiaasta, 1 Moos 22:18, Daavid oli viimeinen. "Syntykirja", juutalaiset ja kreikkalaiset kutsuivat kaikkia kirjoituksia ja dokumentteja kirjoiksi. Jeesuksen piti olla Daavidin suvun sukuluettelossa voidakseen vaatia juutalaisia tunnustamaan hänet kuninkaaksi ja Messiaaksi.
2.Kansan "kantaisät", Aabraham, Iisak ja Jaakob mainitaan, edelleen Juuda ja tämän veljet. Kaikki patriarkat mainitaan sen korostamiseksi, että koko Israel on lupausten kansa, jolle kuuluu lupaus Messiaasta. Jeesus myös epäilemättä polveutuu heistä kaikista kantaisien ja -äitien kautta.
3.Jeesuksen äidin lisäksi sukuluettelossa mainitaan neljä naista: "Taamar", j. 3, "Raahab, j. 5, "Ruut", j. 5 ja "Batseba", j. 6. Oli harvinaista, että juutalaiset mainitsivat naisia sukuluetteloissaan. On myös merkille pantavaa, että niin monta hyvää ja arvostettua naista sivuutetaan mainitsematta, esim. Saara ja Rebekka. Sitä vastoin mainitaan kaksi naista, jotka ovat pakanallista syntyperää, Raahab ja Ruut, mikä osoittaa Jeesuksen polveutuvan myös pakanoista ja koko ihmiskunnan kuuluvan hänen sukuunsa. Lisäksi kolmella näistä neljästä naisesta on maineessaan tahra. Taamar, Raahab ja Batseba mainitaan Vt:ssa syntisinä naisina. Kun Batseba mainitaan Uurian vaimona, tämä muistuttaa Daavidin synnistä ja korostaa, että nämä syntiset naiset on mainittu tarkoituksella. Jeesuksen alennustilaan kuului osana se, että hän ei ainoastaan tullut ihmiseksi, vaan syntisen ihmisen hahmoon. Tätä taustaa vasten ymmärrämme, miten Raamatun vastainen ja tarpeeton oppi Marian synnittömyydestä on. Eivät ainoastaan nämä kolme naista Jeesuksen sukutaulussa ole syntisiä. Koko luettelo sisältää syntisten ihmisten nimiä, ja juuri syntisiä hän tuli pelastamaan.
4."Salmon" lienee rabbiinien perimätiedon mukaan ollut yksi niistä vakoojista, jotka Joosua lähetti Jerikoon. Salmon lienee sittemmin ottanut vaimokseen Raahabin. "Ruut" oli mooabilainen. Hän siis kuului kansaan, jolle lain mukaan oli kiellettyä tulla Herran huoneeseen aina kymmenenteen polveen asti. Kuitenkin hänen jälkeläisensä, Salomo, sai rakentaa temppelin.
6."Kuningas Daavid". Daavidista alkaa sukutaulun kuningasluettelo, ja Daavidin mainitseminen erityisesti kuninkaana korostaa sitä, että tämä sukutaulu on todistuksena Jeesuksen oikeudesta valtaistuimeen, joka oli niin kauan ollut tyhjänä.
7.Jumalanpelko ei ole perinnöllistä. Hyvä tai huono perintö ei ole itsestäänselvyys. Jakeista 7 ja 8 panemme merkille, että kysymyksessä ei ole luotettava malli: huono isä saa huonon pojan (Rehabeam - Abia), huono isä saa hyvän pojan (Abia - Aasa), hyvä isä saa hyvän pojan (Aasa - Joosafat), hyvä isä saa huonon pojan (Joosafat - Jooram).
8.Jooramin ja Ussian (jota myös kutsuttiin Asarjaksi, 2 Kun 14:21) väliltä on jätetty pois kolme sukupolvea, 1 Aik 3:11. Tällaisia poisjättämisiä esiintyi juutalaisten sukuluetteloissa niiden yksinkertaistamiseksi.
11.Joosian ja Jekonjan väliltä on jätetty pois yksi sukupolvi: Joojakim. 1 Aik 3:15-16. Joojakim on kuitenkin mainittu joissakin käsikirjoituksissa.
12.Jekonjasta, jota kutsutaan myös Joojakiniksi, 2 Kun 24:8, ja Konjaksi, Jer 22:24, sanotaan Jer 22:30:ssa, että kukaan hänen jälkeläisistään ei tule istumaan Daavidin valtaistuimella. Matteus esittää Joosefin sukuluettelon. Jeesus ei ollut Joosefin poika, mutta hänet tunnustettiin pojaksi juridisessa mielessä. Joosefin laillisena poikana Jeesus oli Daavidin valtaistuimen perillinen. Hän oli Jekonjan seuraaja, mutta ei hänen jälkeläisensä. Matteuksen esittämä sukuluettelo on juridinen dokumentti, jonka on määrä vahvistaa perintöoikeus, ei ensi kädessä syntyperää. Juutalaiset pitivät tarkkaa huolta sukuluetteloistaan, eivätkä vähiten ne, jotka olivat kuninkaallista sukua. Sealtielin ja Serubbaabelin osalta saattaa näyttää siltä, kuin Matteuksen ja Luukkaan esittämät sukuluettelot yhtyisivät ja eroaisivat jälleen toisistaan, Luuk 3:27. Tämä voidaan selittää joko leviraattia (lankoavioliittoa) koskevan lain nojalla tai luultavimmin kysymyksessä voivat olla vain samannimiset eri henkilöt. Samoin kuin Hag 1:1:ssä, Serubbaabelia sanotaan Sealtielin pojaksi. Tästä näyttää puuttuvan yksi sukupolvi: Pedaja, 1 Aikak 3:18.
13.Serubbaabelista katkeaa yhteys Vt:n sukuluetteloihin. Luettelo Abihudista Joosefiin edustaa Daavidin suvun rappeutumiskautta, mutta sukuluettelo on varmasti luotettavampi kuin vain yksityiset muistiinpanot. Se perustuu epäilemättä virallisiin sukuluetteloihin »Daavidin huoneesta ja suvusta», vrt. Luuk 2:4-5, jossa kerrotaan, että Joosef oli verollepantavana Daavidin kaupungissa, Beetlehemissä. Jeesuksen Daavidista peräisin olevat sukujuuret eivät koskaan joutuneet epäilyksen alaisiksi hänen vastustajiensa taholta.
14.Tuntemattomia henkilöitä ajalta jolloin Daavidin suku oli köyhää ja halveksittua. Mutta tämäkin oli merkkinä siitä, että oli lähestymässä aika, jolloin jumalallinen lapsi syntyisi, hän, joka ei astuisi esiin mahtavana kuninkaan poikana, vaan vähäpätöisenä, halveksittuna neitsyen poikana. Vrt. Jes 7:14.
16."Joosef, Marian mies". Ilmaus on huolella valittu. Samanaikaisesti kun Jeesuksen juridinen oikeus poikana vahvistetaan, ei kuitenkaan haluta antaa sellaista vaikutelmaa, että Joosef olisi hänen luonnollinen isänsä. »Tavallisissa sukuluetteloissa isät ovat tärkeämpiä kuin äidit. Mutta Maria on kaikkien joukossa se, jolla on suurin oikeus, suurempi kuin yhdelläkään isällä koko ihmissukukunnassa, tulla mainituksi sukuluettelossa» (Bengel). Tässä esiintyvä ilmaisutapa on valmistusta neitseestäsyntymisen kuvaamiseen, mikä tapahtuu jakeissa 18-25. Joosef asui Nasaretissa, mutta hänen sukunsa oli kotoisin Beetlehemistä. Hän on mahdollisesti omistanut pienen kappaleen maata Beetlehemin lähellä, minkä vuoksi hänen täytyi saapua sinne verollepanoa varten.
17."Neljätoista polvea". Sukutaulu jakautuu kolmeen osastoon, mm. sen ulkoa oppimisen helpottamiseksi. Sen vuoksi siitä on jätetty pois joukko nimiä, ja Jekonja lasketaan mukaan sekä toiseen että kolmanteen osastoon ja saa kuulua sekä kuningasaikaan että vankeusaikaan. »Ensimmäinen jakso, Aabrahamista Daavidiin, kuuluu vielä lupausten hämärään aikaan. Toinen jakso, Daavidista Babylonin vankeuteen, on selvien ennustusten aikaa. Kolmas jakso, Babylonin vankeudesta Kristukseen, on odotusten aikaa» (Gerlach).
*************************************************
Jeesuksen syntymä
(rinnakkaispaikka: Luuk. 2:1-7)
18. Jeesuksen Kristuksen syntyminen tapahtui näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, kävi ennen heidän yhteenmenoaan ilmi, että Maria oli raskaana Pyhästä Hengestä.
19. Koska Joosef, hänen miehensä, oli hurskas eikä tahtonut saattaa Mariaa häpeään, hän aikoi kaikessa hiljaisuudessa hylätä hänet.
20. Mutta kun Joosef tätä ajatteli, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi, sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.
21. Hän synnyttää pojan, ja sinun on annettava hänelle nimeksi Jeesus(2), sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä."
22. Tämä kaikki on tapahtunut, jotta kävisi toteen sana, jonka Herra on puhunut profeetan kautta:
23. "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel" - se merkitsee: Jumala meidän kanssamme.
24. Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.
25. Hän ei kuitenkaan yhtynyt vaimoonsa, ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan. Joosef antoi pojalle nimeksi Jeesus.
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 1:18-25)
Enkeli Joosefin luona
18."Kihlaus" oli juutalaisille juridisesti sitova suhde, joka voitiin kumota ainoastaan erokirjeellä. Lain edessä Maria oli Joosefin vaimo, ja häntä kutsutaan siksi, jj. 20,24. Kihlausaikana neito asui vielä noin vuoden ajan vanhempiensa luona, ennenkuin muutti miehensä luo ja heidän aviollinen yhteiselämänsä alkoi. Ennen kuin tätä oli tapahtunut, »huomattiin hänen ... olevan raskaana Pyhästä Hengestä» (1:18). Vastaukseksi juutalaisten keskuudessa liikkuneisiin huhuihin Marian väitetystä uskottomuudesta Matteus on jo sukuluettelossa kääntänyt syytökset takaisin juutalaisia vastaan muistuttamalla parhaissa juutalaisissa perheissä esiintyneistä synnillisistä suhteista. Nyt hän selittää edelleen, mitä Marialle on tapahtunut: se on Pyhän Hengen työtä. Matteus viittaa tässä rabbiinien ajatukseen, että niin kuin Jumalan Henki oli voimana luomisessa, 1 Moos 1:1-2, niin myös Henki on toimiva voima Messiaan vapautustyössä ja maailman pelastamisessa.
19.Kun Joosef ymmärsi, että Maria saisi lapsen, hän varmasti ensin luuli tämän olleen uskoton. Silloin hän ei halunnut ottaa häntä puolisokseen. Mutta hän ei tahtonut myöskään saattaa häntä julkisen häpeän alaiseksi ilmoittamalla syyn erokirjeessä. Joosefin hurskaus ilmoitetaan syyksi hänen armahtavaisuuteensa. Laupeuden osoittaminen saattaa ollakin suurempaa vanhurskautta kuin rangaistuksen vaatiminen. Lain mukaan uskottomuus oli rangaistava kuolemalla. Mutta tätä ei voitu toteuttaa roomalaisten miehitysvallan aikana.
20."»niin hänelle ilmestyi Herran enkeli»" ja kertoi hänelle asian, jota hänen olisi ollut vaikea uskoa, jos Maria itse olisi sen kertonut, nimittäin että syntyvä lapsi oli siinnyt Pyhästä Hengestä. "Unessa" hän näki enkelin. Juutalaiset uskoivat yleisesti unissa tapahtuviin ilmestyksiin. Matteus mainitsee kuusi unta: viisi ensimmäisessä ja toisessa luvussa ja yhden 27:19:ssa. Joosefin neljä unta puhuvat sen puolesta, että hänellä oli profeetallinen ennustajanlahja, 1:20; 2:13,19,22. Joosef luottaa uninäkyynsä, uni liittyy messiaaniseen profetiaan, Immanuel-profetiaan eli ennustukseen neitsyestä, Jes 7:14.
21."»On synnyttävä pojan»", eroaa Luuk 1:13:sta, jossa Sakariaalle sanottiin Johanneksesta: »synnyttävä sinulle pojan». Johannes oli Sakariaan poika, mutta Jeesus ei ollut Joosefin poika. "»Sinun on annettava hänelle nimi Jeesus»", nimi jonka enkeli oli jo ilmoittanut Marialle, Luuk 1:31. Jeesus on: 1) etunimi, 2) alennustilaa osoittava nimi, 3) pelastajanimi, 4) korotettu nimi, Fil 2:10. Pelastus ei ole ulkonaisista vihollisista, vaan synnistä. Hän tulisi ihmishahmoon ja olisi mitä hänen nimensä merkitsee: Pelastaja.
22."»että kävisi toteen»", ilmaisu, joka on tyypillinen Matteukselle. Tämän evankeliumin tarkoituksena on tulkita Jeesuksen elämää Vt:n Messias-profetioiden täyttymyksenä, 2:15,17,23; 4:14; 8:17; 13:35; 21:4; 26:56; 27:9. Täyttymys voi tarkoittaa 1) Vt:n selvien profeetallisten ennustusten toteutumista, 2) Vt:n esikuvien toteutumista, 3) Vt:n kätkettyjen, salattujen ennustusten ja kaksoisprofetioiden tulkitsemista.
23.Jeesuksen syntymään yhdistetään tässä Jes 7:14:ssa oleva Immanuel-profetia. "Neitsyt", kreikaksi "parthenos", on Septuagintan käännös hepreankielisestä sanasta "ïalma". Käännöksen ovat suorittaneet kreikkaa puhuvat juutalaiset ja innoitettu kirjoittaja on sen tässä hyväksynyt. "Immanuel" merkitsee 'Jumala meidän kanssamme'. Jeesus on Jumala, meidän keskellämme ja meitä varten. Mainittu profetia on lupaus siitä, että Jerusalem, Juuda ja Daavidin huone säilyvät, ei ainoastaan silloisen, kuningas Aahaksen päivinä olleen kriisin aikana, vaan siihen saakka, kunnes neitsyt synnyttää poikansa, kunnes Messias syntyy.
24."»Joosef... otti vaimonsa tykönsä»". He muuttivat yhteen asumaan.
25."»Eikä yhtynyt häneen»". On ymmärrettävää, ettei Joosefilla ollut avioyhteyttä vaimonsa kanssa, ennen kuin tämä oli synnyttänyt jumalallisen lapsensa. Sen sijaan on täysin haettu tulkinta selvälle tekstille, jos väitetään, että he eivät koskaan eläneet täydellistä avioelämää, Se, että Maria ei olisi koskaan elänyt luonnollisessa avioliitossa, ei tee häntä »pyhemmäksi», mihin tällainen väittämä pyrkii. Päinvastoin se merkitsisi, että Maria ja Joosef eivät pitäytyneet Herran sanaan, joka opettaa, että aviopuolisot ovat yksi liha. Ei myöskään ole mikään ylevä ajatus, että Jeesus olisi syntynyt näennäisavioliitossa. Se, että Jumalan Poika syntyi maailmaan neitsyestä, on yliluonnollista, mutta se, että Maria olisi säilyttänyt neitsyytensä aviovaimona, on luonnotonta.