Luku 25

Vertaus kymmenestä morsiusneidosta

1. "Silloin taivasten valtakunta on verrattavissa kymmeneen morsiusneitoon, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan.

2. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta.

3. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.

4. Viisaat sitä vastoin ottivat lamppujensa lisäksi astiat, joissa oli öljyä.

5. Sulhasen viipyessä he kaikki tulivat unisiksi ja nukkuivat.

6. Mutta keskellä yötä kuului huuto: 'Sulhanen saapuu! Menkää häntä vastaan!'

7. Silloin kaikki nuo neidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon.

8. Tyhmät sanoivat viisaille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat.'

9. Mutta viisaat vastasivat: 'Emme voi! Ei se riitä meille ja teille. Menkää myyjien luo ja ostakaa itsellenne.'

10. Mutta kun he olivat lähteneet ostamaan öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häihin, ja ovi suljettiin.

11. Myöhemmin toisetkin neidot tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!'

12. Mutta hän vastasi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä.'

13. Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä."

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 25:1-13)

Vertaus kymmenestä neitsyestä

1.Vertauksen pääajatus on, että meidän tulee valvoa ja olla valmiit Jeesuksen paluun varalta. Jakeessa 13 on koko vertauksen avainsana. Valmistautuminen on välttämätöntä, sillä tulee aika, jolloin siihen ei enää ole tilaisuutta. Ovi suljetaan. Seurakunta odottaa, että Jeesus tulee pian eikä joskus hamassa tulevaisuudessa. Meidän tulee olla aina valmiit kohtaamaan hänet. Vertaus osoittaa myös tosikristittyjen ja nimikristittyjen välisen eron. Sana "silloin" viittaa edellisen luvun lopussa mainittuun ajankohtaan. Tavallisesti hääkulkueessa oli kymmenen lamppua. Lamput muistuttivat enemmänkin soihtuja, sillä ne oli kiinnitetty keppien päihin.

2.Tyhmyys tai ymmärtäväisyys ilmenee siinä, otettiinko mukaan öljyä vai ei. Kysymys ei ollut siitä, oltiinko hyviä vai pahoja, vaan siitä, oltiinko tyhmiä vai ymmärtäväisiä. Häiden jälkeen juhlat kestivät seitsemän päivää, jos morsian oli neitsyt. Jos hän oli leski, juhlat kestivät kolme päivää. Juhlat pidettiin morsiamen isän talossa. Häiden jälkeen sulhanen vei morsiamen juhlallisin menoin kotiinsa. Tämä tapahtui illalla tai yöllä. Monet sukulaiset ja ystävät seurasivat heitä, ja morsiamen kotoa tulevien lisäksi tuli sulhasen kotiväki heitä vastaan ja toivotti heidät tervetulleiksi. Vertauksen neitsyet olivat odottamassa sulhasta kotiin. He eivät tienneet täsmälleen, milloin hääkulkue saapuisi, ja siksi he odottivat usein tiellä tai jossakin tien varrella olevassa talossa.

3.Kukaan ei varmaan toimisi näin tyhmästi, mutta tämä on vertaus. Jeesuksen täytyi sanoa näin korostaakseen sitä, miten tyhmiä me saatamme olla. Se, että heillä ei ollut öljyä, tarkoittaa että heillä oli ainoastaan lampussa oleva öljy (j. 8). He tiesivät, että öljyä tarvittaisiin.

4.Ymmärtäväisillä oli mukanaan vara-astia, ja se osoittautuikin tarpeelliseksi.

5.Ihminen voi olla unelias ennen nukahtamista ja nukuttuaan (Snl 6:10). Nukahtamisessa ei ollut mitään väärää. Jos tyhmät olisivat olleet täysin valveilla, se ei olisi kuitenkaan auttanut heitä, koska heillä ei ollut öljyä. Vertauksen pääajatus ei ole valvominen, vaan valmistautuminen. Odottamaton viivytys koitui uskon koetukseksi. Meistä voi tuntua, että Jeesus viivyttelee, mutta hän tulee oikeaan aikaan.

6.Koko kylä oli yleensä jalkeilla saattamassa hääparia heidän uuteen kotiinsa. Hääpari kulki mielellään pisintä reittiä saadakseen mahdollisimman paljon onnentoivotuksia. Tällä kertaa kulkue tuli tavallista myöhemmin, mikä selittää uneliaisuuden. Tulo tapahtui morsiusneidoille täysin yllättäen, 1 Tess 5:2. Keskiyön aika oli mitä sopimattomin hetki vuorokaudesta sille, jonka olisi pitänyt hankkia jotakin, mitä häneltä puuttui.

7.Molemmat ryhmät olivat paluun hetkeen saakka täysin samanlaisia. Kaikki heräsivät ja alkoivat laittaa lamppujaan kuntoon. Se oli henkilökohtainen valmistautuminen - he laittoivat kuntoon lamppunsa. Lamput eivät olleet palaneet koko iltaa. Nyt ne tuli sytyttää antamaan valoa saapuvalle hääparille. Lampun sydän, joka ei ole aivan kuiva, voi palaa kirkkaasti jonkin aikaa, mutta sitten se sammuu. Näin luultavasti kävi tyhmille neitsyeille. Kaikki luulivat olevansa valmiita, mutta eivät olleetkaan.

8.Lamput valaisivat vielä, mutta öljyä on lisättävä ennen kuin lamppu sammuu. Syytä tyhmään käyttäytymiseen ei ole selitetty.

9.Kun ymmärtäväiset kieltäytyivät antamasta öljyä, se ei johtunut haluttomuudesta auttaa tai itsekkyydestä. He eivät voineet auttaa. Oli liian myöhäistä laittaa lamppuja kuntoon, ja vaikka he miten mielellään olisivat tahtoneetkin, he eivät voineet auttaa. Kenelläkään ei ole enempää hengellistä voimaa ja armoa kuin hän itse tarvitsee oman tehtävänsä suorittamiseen. Jokaisen on kannettava oma kuormansa. Jumalan armo on koettava henkilökohtaisesti. Sen, joka haluaa kohdata Jeesuksen tarvitsematta pelätä, on itse valmistauduttava henkilökohtaisessa uskossa ja odotuksessa.

10.Jeesuksen mainitsema ovi - pelastuksen ovi - suljetaan ikuisiksi ajoiksi. Se ovi oli avoinna Aaronille, kun hän oli langennut epäjumalanpalvelukseen, Daavidille hänen tehtyään syntiä ja Pietarille hänen kiellettyään Jeesuksen. Nyt se suljetaan ainiaaksi. Ymmärtäväiset menivät "hänen kanssansa" häihin. Jeesus on sanonut, että hän tahtoo niiden, jotka Isä on hänelle antanut, olevan hänen kanssansa, Joh 17:24.

11.Tyhmien pyyntö ei ollut rukous, vaan epätoivoinen huuto. Ymmärtäväiset, jotka olivat jo hääsalissa sisällä, eivät olleet rukoilleet eivätkä huutaneet. He eivät myöskään olleet vaatineet sisälle pääsyä. He pääsivät sisään armosta, koska he olivat osoittaneet ottaneensa vastaan armon.

12.Tyhmät neitsyet olivat yljälle tuntemattomia. Heillä ei ollut mitään yhteistä hänen kanssaan. Se, että Jumala tuntee meidät, on suurempi siunaus kuin se, että me tunnemme Jumalan, Gal 4:9.

13.Se, että päivää ja hetkeä ei tiedetä, saa tyhmät neitsyet välinpitämättömiksi, mutta ymmärtäväiset valvoviksi. Jae toistaa 24:42:ssa sanotun asian. Muutamissa vanhoissa käsikirjoituksissa on lisäksi sanat »jona Ihmisen Poika tulee». Sanat "valvokaa siis" ovat Herran itsensä lausuma vertauksen keskeinen opetus. Saman varoituksen hän on antanut muissakin yhteyksissä, vrt. Luuk 12:35.

*************************************************

Vertaus palvelijoille uskotuista talenteista

(Luuk. 19:11-27)

14. "On tapahtuva niin kuin silloin, kun mies oli lähdössä matkalle. Hän kutsui palvelijansa ja uskoi omaisuutensa heidän haltuunsa.

15. Yhdelle hän antoi viisi talenttia, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan. Sitten hän lähti matkalle.

16. Se, joka oli saanut viisi talenttia, lähti heti käymään niillä kauppaa ja voitti toiset viisi talenttia.

17. Samoin teki se, joka oli saanut kaksi talenttia, ja voitti toiset kaksi.

18. Mutta se, joka oli saanut yhden talentin, lähti pois, kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa hopean.

19. Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijoiden herra palasi ja rupesi tilintekoon heidän kanssaan.

20. Silloin se, joka oli saanut viisi talenttia, tuli ja toi toiset viisi ja sanoi: 'Herra, viisi talenttia sinä uskoit minun haltuuni. Katso, minä olen saanut voittoa toiset viisi.'

21. Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija! Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!'

22. Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: 'Herra, kaksi talenttia sinä uskoit minun haltuuni. Katso, minä olen saanut voittoa toiset kaksi.'

23. Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvin tehty, sinä hyvä ja uskollinen palvelija! Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!'

24. Sitten myös se, joka oli saanut yhden talentin, tuli ja sanoi: 'Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä niität sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut.

25. Peloissani minä menin ja kätkin talenttisi maahan. Katso, tässä on omasi.'

26. Mutta hänen herransa vastasi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä niitän sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut.

27. Sinunhan olisi pitänyt jättää rahani rahanvaihtajille, niin että tullessani olisin saanut omani takaisin korkoineen.

28. Ottakaa häneltä pois se talentti ja antakaa sille, jolla on kymmenen talenttia!

29. Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on.

30. Heittäkää tuo kelvoton palvelija uloimpaan pimeyteen. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.'"

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 25:14-30)

Vertaus leivisköistä

14.Leiviskävertauskin puhuu valmistautumisen ajasta ja ratkaisevasta tuomiosta. Ratkaisevana tekijänä ei tässä ole odotus, vaan odotusajan palvelustehtävä. Vertaus muistuttaa paljon kertomusta kymmenelle palvelijalle uskotuista leivisköistä, Luuk 19:11-27, mutta ei ole sama. Luukkaalla olevan vertauksen Jeesus kertoi tullessaan lähelle Jerusalemia. Tämä taas kerrottiin Öljymäellä pääsiäisviikon tiistai-iltana. "Sillä" liittää tämän yhteen edellisen vertauksen kanssa. Meidän tulee valvoa ja toimia. Valvominen on niiden lahjojen käyttämistä, joita Jumala on meille antanut.

15.Leiviskä, talentti, on ensisijaisesti painoyksikkö. Sen arvo riippui siitä, mitä ainetta punnittiin: kuparia, hopeaa vai kultaa. Tavallisimpia olivat hopealeiviskät, ja sellaisia tarkoitetaan tässä. Jumala varustaa ihmisen sen mukaan, millaiset mahdollisuudet hänellä on käyttää saamaansa. Sana "kyky (dynamis)" voidaan myös kääntää vastineella 'voima'. Tässä ei tehty mitään muuta erotusta, kuin että jokainen sai sen verran kuin hänellä oli mahdollisuus hallita. Vrt. 1 Kor 12:11. Ratkaisevaa ei ole leivisköiden määrä vaan se, miten ne käytetään.

16.Epäröimättä palvelija täytti isäntänsä käskyn ja suoritti hänelle uskotun tehtävän. Hän oli uskollinen isännälleen ja toimi heti.

17.Toinenkin palvelija oli uskollinen ja sai kasvamaan sen, mitä oli saanut, jopa 100 prosenttia.

18.Kolmas palvelija aliarvioi omat mahdollisuutensa. Hän ei ollut epärehellinen, vaan laiska. Suurimman osan siitä, mitä täällä maailmassa on saatu aikaan, ovat varmasti suorittaneet sellaiset ihmiset, joilla on ollut vain yksi leiviskä tai ehkä kaksi. He ovat täyttäneet oman paikkansa, eikä enempää vaaditakaan. Väärä alemmuuden tunne laiskuuteen sekoittuneena ei ole samaa kuin nöyryys. Rahoja piilotettiin usein maahan turvallisuussyistä, 13:44.

19.Isäntä oli poissa niin kauan, että palvelijoilla oli hyvää aikaa asioida saamillaan rahoilla. Samalla heidän uskollisuutensa ja kestävyytensä pantiin koetukselle. Kun tilinteon hetki koittaa, tiliä ei tehdä menestymisen, vaan uskollisuuden ja vilpittömyyden mukaan.

20.Palvelija ei saanut kiitosta siitä, että oli onnistunut niin hyvin, vaan siksi, että oli ollut uskollinen. Palvelijan moraalinen mielenlaatu ratkaisee lopullisen tuloksen. Vähäinenkin tulos, joka on saatu aikaan uskollisuudella, merkitsee Jumalalle enemmän kuin loistava menestys ilman uskollisuutta. Pätevyys ilman uskollisuutta ei kelpaa Jumalan edessä. Palvelija oli ollut vähässä uskollinen. Meillä voi olla hyvin vähän, mutta meidän odotetaan olevan uskollisia siinä, mitä olemme saaneet. Kukaan ei voi saada parempaa kiitosta kuin tämä palvelija sai. Työn palkkana ei ollut lepo, vaan lisää työtä. Palkkauksessa on eri asteita, kuten rangaistuksiakin on erilaisia. "Mene herrasi iloon" tarkoittaa: iloitse siitä, mistä Herrasi iloitsee, tulet saamaan saman ilon kuin Herrallasi on. Sana "ilo (khara)" kuvaa ilojuhlaa, autuutta. Tässä puhutaan siunauksen kokemisesta Jumalan luona taivaassa.

22.Seuraavalle palvelijalle oli uskottu vähemmän, mutta hän oli ollut yhtä uskollinen kuin se, joka oli saanut enemmän, Olemme vastuussa vain siitä, mitä meillä on, 2 Kor 8:12.

23.Molemmat palvelijat saivat saman kiitoksen. Vaikka he saivatkin erisuuruisen palkan, se oli suhteessa sama kummallekin, vrt. 2 Kor 8:12.

24.Jos meille uskotaan liian paljon tai liian vähän, on vaara, että emme tee mitään. Näin oli tämän palvelijan elämässä. Ehkä hänen mielestään yksi leiviskä oli liian vähän, jotta sillä olisi viitsinyt ruveta asioimaan. Hän ei hukannut sitä, mutta hän ei myöskään käyttänyt sitä. "Myös se ... tuli". Hänenkin oli astuttava herransa eteen, ja hän sai osakseen syytökset. Vaikutti siltä, kuin hän olisi tuntenut herransa (»minä tiesin sinut»), mutta se ei ollut totta. Hänen herrastaan muodostamansa kuva oli harhaanjohtava. Hän piti isäntää miehenä, jota oli mahdoton palvella, sellaisena, joka ei koskaan ole tyytyväinen. Hän vertasi häntä Egyptin faaraoon (2 Moos 5:7-8) tai kuningas Rehabeamiin (1 Kun 12:11). Hänen herransa todellinen luonne tuli esiin kaikessa, mitä hän teki palvelijoidensa hyväksi: niiden, jotka pääsivät hänen iloonsa. Palvelija ymmärsi pian hankalan tilanteensa ja alkoi puolustautua. Sen hän teki esittämällä näkemyksensä herransa luonteesta.

25.Hän ei pelännyt puhua pahaa herrastaan eikä myöskään luovuttaa saamaansa leiviskää tälle takaisin. »Katso, tässä on omasi», hän sanoi, mutta se ei ollut totta. On varastamista hylätä Jumalan lahja tai käyttää sitä väärin. Kun palvelija lausui nämä sanansa, hän ikään kuin sanoi: »Et voi valittaa. En ole varastanut sinulta rahaa enkä haaskannut sitä. Tästä saat takaisin täsmälleen yhtä paljon kuin minulle annoit.» Tämä on Herran palvelijan väärä asennoitumistapa. Se osoittaa, että hänellä ei ole oikeata näkemystä omasta tehtävästään eikä Herrastaan. Leiviskää ei ole tarkoitettu maahan kaivettavaksi vaan asioimista varten.

26.Jumala ei tuomitse ainoastaan siksi, että ihminen tekee jotakin väärin, vaan myös siksi, että hän ei ole tehnyt sitä, mikä on oikein. Vrt. j. 45. On kyllin paha, että lyö laimin sen hyvän, minkä voisi tehdä.

27.Juuri siksi, että hän tiesi isäntänsä toiminnan mieheksi, hänen olisi pitänyt asioida saamillaan rahoilla. Voidaan kysyä, miksi hän ei vienyt rahoja pankkiin. Ehkä hän ajatteli hyötyvänsä enemmän kaivamalla leiviskän maahan. Jos hänen herransa tulisi takaisin, hän voisi antaa sen takaisin, eikä häntä pidettäisi varkaana. Jos hänen herransa ei palaisikaan, leiviskä olisi hänen. Rahanvaihto- ja pankkitoimintaa on harjoitettu jo kauan. Tell-el-Amarna -tauluissa on säilynyt tietoja pankkitoimista (n. 1400 eKr.). Juutalaisilla ei ollut lupa ottaa korkoa toisiltaan, mutta sen sijaan pakanoilta kyllä (5 Moos 23:20). Rahanvaihtajat istuivat tavallisesti pöydän ääressä. Sana "rahanvaihtaja (trapedzitês)" viittaa penkkiin tai nelijalkaiseen pöytään (sanoista "tetra", neljä ja "pedza" jalka). "Korko (tokos)" merkitsee sananmukaisesti 'lapsi'. Korko on pääoman »lapsi».

28.Kymmenen leiviskää saanut oli osoittautunut sopivimmaksi saamaan uusia tehtäviä.

29.Se, jolla ei ole mitään, on kieltäytynyt käyttämästä niitä lahjoja, joita hänelle on annettu. Hän menettää senkin, mitä hänellä on.

30.Hän on menettänyt sekä palkan että autuuden. Laiskuus hengellisessä elämässä on vakava synti ja se rangaistaan samoin kuin pahuus.

*************************************************

Kansojen tuomio

"Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle.

32. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.

33. Hän asettaa lampaat oikealle puolelleen ja vuohet vasemmalle.

34. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte periä valtakunnan, joka on ollut valmistettuna teitä varten maailman perustamisesta asti.

35. Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin muukalainen, ja te otitte minut luoksenne.

36. Minä olin alaston, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairaana, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'

37. Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoisena ja annoimme sinulle juotavaa?

38. Milloin me näimme sinut muukalaisena ja otimme sinut luoksemme, tai alastomana ja vaatetimme sinut?

39. Ja milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?'

40. Niin Kuningas vastaa heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'

41. Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, siihen ikuiseen tuleen, joka on valmistettu Paholaiselle ja hänen enkeleilleen.

42. Sillä minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa.

43. Minä olin muukalainen, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alaston, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairaana ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.'

44. Silloin hekin vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai muukalaisena tai alastomana tai sairaana tai vankilassa emmekä palvelleet sinua?'

45. Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'

46. Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 25:31-46)

Kuvaus tuomiosta

31.Jeesuksen kuvaamaa tuomiota ei saa sekoittaa siihen, josta puhutaan Ilm 20:11-15:ssa. Tässä ei kuvata ylösnousemusta, ja tuomittavina ovat kansat. Aika on Kristuksen ilmestyminen ennen tuhatvuotista valtakuntaa. Emme tiedä, minne Ihmisen Pojan valtaistuin pystytetään, mutta tämä on selvästi totuudenmukainen kuvaus eikä vertaus. Ihmisen Poika on myös Jumalan Poika. Ensimmäisellä kerralla hän tuli alennustilassa, nyt hän ilmestyy kirkkaudessa. 24:31 mainitaan hänen enkelinsä, nyt kaikki enkelit ovat hänen kanssaan.

32.Lopun aikaan liittyvänä mainitaan kolme tuomioistuinta: a) Kristuksen tuomioistuin. Se pystytetään ylöstempaamisen yhteydessä ja koskee uskovia (Room 14:10; 1 Kor 3:11-15; 2 Kor 5:10). b) Kansojen tuomio. Tämä tuomio tapahtuu maan päällä, kun Kristus tulee takaisin hallitsemaan (Matt 25:31-46). c) Tuomio suuren valkoisen valtaistuimen edessä. Se tapahtuu tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen, ja silloin tuomitaan jumalattomat, Ilm 20:11-15. "Kaikki kansat" ei viittaa kuolleisiin tai ylösnousseisiin. Tässä puhutaan maan päällä olevista kansoista. Luvussa 24 käsitellään erityisesti juutalaisia, sen jälkeen tuli vertaus kristityistä, ja tässä on pakanamaailma. Tuomio on valikoiva. Vanhurskaat erotetaan vääristä ja pahoista. Israelissa lampaat ja vuohet kävivät usein samalla laitumella päivällä, mutta ne erotettiin illalla toisistaan. Kahdenlaiset ihmiset kulkevat yhdessä maan päällä, mutta nyt ne erotetaan toisistaan. Vrt. Hes 34:17.

33.Jumalan on helppo erottaa, ja ainoastaan hän pystyy sen tekemään. Kaikki muut voivat erehtyä. Oikealla puolella on kunniapaikka. Juutalaiset asettivat oikeudenkäynnissä vapautetun oikealle puolelle, tuomitun paikka oli vasemmalla.

34.Ensimmäisen ja ainoan kerran Jeesus kutsuu itseään kuninkaaksi, vertauksia lukuunottamatta. Ne, jotka kutsutaan kuninkaan luokse, siirtyvät pimeydestä valkeuteen, kahleista elämään Jumalan vapaudessa, työstä ja vaivasta lepoon, sodasta rauhaan, kuolemasta elämään, pahojen ihmisten keskuudesta enkelien seuraan, jokapäiväisistä kiusauksista ikuiseen autuuteen.

35.Sekä rakkauden tekoja tekevien että tekemättä jättävien mielenlaatu tuli selvästi esiin. Tässäkään mainitut eivät pelastu tekojensa kautta, mutta teot todistavat heidän uskonsa aitouden. Teot paljastavat sydämen todellisen tilan. Ne ovat puun hedelmä. Kysymys ei ollut siitä, mitä he ajattelivat, tunsivat tai mitä mieltä he jostakin olivat, vaan siitä, mitä he tekivät - tai jättivät tekemättä. Usko vaikutti rakkaudessa, Gal 5:6. Ilmaisua "»te otitte minut huoneeseenne» (synagè": tuoda yhteen) käytetään ilmoittamaan, että henkilö otetaan vastaan talossa. Kysymys on vieraanvaraisuudesta.

36.Juutalaisten keskuudessa sanottiin alastomaksi henkilöä, joka oli pukeutunut huonoihin vaatteisiin tai joka kulki ilman päällysvaatteita. Sana ei siis tarkoittanut täydellistä alastomuutta. Ilmaisu "»te tulitte minun tyköni» (episkeptomai)" tarkoittaa ensi kädessä 'katsoa', 'tarkastaa' (siitä "episkopos", kaitsija, piispa), mutta myös 'käydä katsomassa', 'käydä tervehtimässä'. Ilmaisua käytetään Jumalasta Luuk 1:68,78.

37.Jeesus oli aikaisemmin sanonut, että se joka ottaa vastaan hänen opetuslapsensa, ottaa vastaan hänet (10:40), ja palkka on sen mukainen. Ne, jotka tässä yllättyvät saadessaan kuulla tehneensä hyviä tekoja hänelle, tietävät, että he eivät ole osoittaneet hänelle henkilökohtaisesti huomaavaisuutta. He eivät olleet vähääkään ajatelleet tulevaa palkkaa. Oman käsityksensä mukaan he eivät olleet ansainneet sitä, ja siksi he olivat »arvollisia». He olivat täydellisesti tietämättömiä siitä, mitä olivat tehneet. Tämä osoittaa heidän tekojensa paljastavan heidän sisimpänsä. Näiden Raamatun sanojen valossa on selvää, että kukaan ei pysty arvioimaan omaa asemaansa oikealla tavalla.

40.Jumala katsoo vaikuttimiin, ei tuloksiin. Mitään ei unohdeta. Tässä ei tarkoiteta mitenkään erityisesti apostoleja tai muita huomattavia henkilöitä, vaan kaikkia, jotka osallistuvat Kristuksen kanssa hänen kärsimyksiinsä ja vaikeuksiinsa. Jeesus ei häpeä kutsua heitä veljikseen.

41.Ihmisten paatunut mieli tekee heidät sopimattomiksi kirkkauteen. Aikaisemmin Jeesus on useasti sanonut: »Tulkaa minun tyköni!» Nyt sanotaan: »Menkää pois minun tyköäni!» Sana »iankaikkinen» "(aiènios)" on sama kuin jakeessa 46 ja sillä on sama merkitys, se on siis jotakin, mikä ei koskaan lopu.

42.Tässä ei viitata yhteenkään syntiseen tekoon, ainoastaan laiminlyönnin synteihin. Jos nämä rangaistaan näin ankarasti, voimme olettaa syntisten tekojen, rikkomusten, saavan vieläkin ankaramman tuomion.

44.On aivan kuin he sanoisivat: Olisimmepa tienneet, että se olit sinä! Mutta tämä ei olisi hyvyyttä, vaan itsekkyyttä. Nämä ihmiset ovat juuri niin kuin yhden leiviskän saanut mies. He eivät käytä hyväksi mahdollisuuksiaan. Heidän puolusteluunsa ei sisältynyt rakkautta eikä nöyryyttä. Heidätkin ohjataan heti pois. Tässä Jeesus ei käytä sanaa »veljet», kuten jakeessa 40, sillä nämä pahat ihmiset eivät tunnusta sellaista veljeyttä. He elävät vain itselleen eikä heillä ole mitään sääliä muita kohtaan.

46.Sana "iankaikkinen (aiènios)" kuvaa sitä, mikä ulottuu ajan rajojen ylitse, mikä on loputonta. Se, mitä aiemmin on sanottu rangaistuksesta, koskee myös pelastusta ja elämää. Molemmat ovat yhtä iankaikkisia. Kuningas puhui ensin vanhurskaille, niin että väärintekijät kuulivat sen, mutta jälkimmäiset lähetettiin kärsimään rangaistustaan ennen kuin edelliset saivat palkkansa. Pahat eivät voi nähdä pilkahdustakaan iankaikkisesta elämästä. Matteuksen mukaan Jeesuksen opetustyö päättyy tähän. Nyt hän suuntaa kulkunsa kohti Golgataa.