Luku 23

Puhe kirjanoppineita ja fariseuksia vastaan

Varoitus itsensä ylentämisestä

(Mark. 12:38-40; Luuk. 11:37-52, 20:45-47)

1. Sitten Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen.

2. Hän sanoi: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset.

3. Sen tähden tehkää ja pitäkää kaikki, mitä he sanovat teille. Mutta älkää tehkö heidän tekojensa mukaan, sillä he eivät itse tee niin kuin opettavat.

4. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten harteille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.

5. He tekevät kaikki tekonsa sitä varten, että ihmiset katselisivat heitä. Raamatunlausekoteloistaan he tekevät leveitä ja viittansa tupsuista suuria.

6. He rakastavat kunniapaikkaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagogissa

7. ja pitävät siitä, että heitä tervehditään toreilla ja että ihmiset kutsuvat heitä rabbiksi.

8. Mutta älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.

9. Älkää myöskään kutsuko isäksenne ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.

10. Älkää antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus.

11. Joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne.

12. Joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään."

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 23:1-12)

Jeesus varoittaa fariseuksista ja kirjanoppineista

1.Jeesuksen keskustelu vastustajien kanssa oli päättynyt, 22:46. Tämän jälkeen hän puhui heistä kansalle. He olivat kyllä ilmeisesti lähettyvillä, sillä suuri osa tässä luvussa kerrotusta varoituspuheesta on suunnattu suoraan fariseuksille ja kirjanoppineille. On edelleen pääsiäisviikon tiistai.

2.Mooses edustaa tässä koko lakia, Luuk 16:31. Kirjanoppineet ja fariseukset olivat hänen seuraajiaan lain opettajina, ja he puhuivat luottaen arvovaltaansa. Heidän tuli opettaa, miten voidaan elää Jumalan lain mukaan. Useimmat kirjanoppineet olivat tähän aikaan fariseuksia, mutta kaikki fariseukset eivät olleet kirjanoppineita. Kirjanoppineet olivat juutalaisen lain virallisia tulkitsijoita. Esran ajoista lähtien he olivat pappeja, mutta myöhemmin myös maallikkoja. Jeesuksen aikana on laskettu olleen noin 6000 fariseusta. Synagoogan opettajan tuolia kutsuttiin Mooseksen istuimeksi. Kun Mooseksen kirjoja luettiin synagoogassa (Apt 15:21), lukija seisoi. Opettaja taas opettaessaan istui.

3.Sana "sentähden" viittaa tässä kuvattavaan asiaintilaan. Koska kirjanoppineet istuvat Mooseksen istuimella, heitä on kuunneltava. Se ei merkitse, että ihmisten on noudatettava kaikkia niitä perinnäissääntöjä, jotka Jeesus muissa tilanteissa tuomitsee, vrt. 15:1-20. Heidän tuli tehdä kaikki mitä sanottiin, niin kauan kuin tämä oli sopusoinnussa Mooseksen lain hengen kanssa. Jeesus teki eron viran ja viranhaltijan välillä. Laki on Jumalan laki, vaikka itse perkele sitä opettaisi. Väärät opettajat eivät voi tehdä tyhjäksi totuuden vaatimuksia. Jumalan sanaa on toteltava silloinkin, kun sitä julistetaan ulkokullattujen suulla. Mutta meidän ei tule olla heidän kaltaisiaan.

4.Uskonnolliset johtajat esitetään ikään kuin kamelinajajina, jotka aivan armotta kuormaavat eläimen kohtuuttoman raskaasti. Kirjanoppineet tekivät kansasta kuormien kantajia. Kaikessa, mitä he lukivat Vt:sta, he kuulivat lain. Heillä ei ollut lainkaan evankeliumia. Kun he olivat panneet kaikki taakat lähimmäistensä hartioille, he eivät tehneet mitään näiden taakkojen keventämiseksi, eivät liikauttaneet sormeaankaan. Jae 23 on hyvä selitys tässä sanotulle.

5.Juutalaiset käsittivät määräyksen sanan sitomisesta otsalle ja käteen (2 Moos 13:9,16; 5 Moos 6:8; 11:18) aivan kirjaimellisesti, mutta raamatunlausekoteloita alettiin mahdollisesti käyttää vasta pakkosiirtolaisuuden ajan jälkeen. Jeesuksen aikana miltei kaikki juutalaiset kantoivat tiettyjä lakitekstin kappaleita vaatteissaan. Kyseiset Raamatun kohdat olivat 2 Moos 13:1-10; 13:11-16; 5 Moos 6:4-9 ja 11:13-21. Nämä kirjoitettiin hepreaksi pergamentin palalle musteella. Raamatunlausekoteloja oli kahdenlaisia, otsalla ja käsivarrella pidettäviä. Käsivarressa pidettiin pergamentille kirjoitettuja raamatunlauseita, jotka olivat pienessä nelikulmaisessa vasikannahkaisessa rasiassa. Se kiinnitettiin pitkällä, ohuella nahkahihnalla vasemman käsivarren sisäpuolelle kyynärpään ja kainalon väliin. Lain tuli olla mahdollisimman lähellä sydäntä. Otsalla kannettavassa rasiassa oli neljä koteloa, joissa oli pergamenttisuikaleita. Se oli kiinnitetty nahkahihnalla. Tavalliset ihmiset pitivät raamatunlausekoteloita ainoastaan rukoillessaan, mutta fariseukset käyttivät niitä aina. He yrittivät herättää huomiota tekemällä raamatunlausekotelonsa leveiksi. Viitan tupsut, jotka he tekivät suuriksi, olivat neljä tupsua, jotka lain mukaan oli kiinnitettävä muistuttamaan Herran käskyjen noudattamisesta, 4 Moos 15:38-39.

6.Nämä ihmiset olivat kyltymättömiä havitellessaan itselleen näkyvää asemaa. Aina he halusivat olla ensimmäisiä. Synagoogassa etumaiset sijat oli käännetty seurakuntaan päin. Ne oli varattu vanhimmille ja kirjanoppineille. Jaak 2:2-3:ssa mainittu arvokas paikka viittaa mahdollisesti tähän.

7.Sana "rabbi" merkitsee 'valtiaana', 'opettajani'. Yksikään profeetta ei ollut käyttänyt tätä arvonimeä, ei myöskään kukaan juutalaisten opettajista ennen Hilleliä ja Sammaita, jotka elivät Jeesuksen aikana. Gamalielin väitetään olleen ensimmäinen, jota kutsuttiin rabbiksi. Jeesus arvosteli siis uutta tapaa. Sanasta oli kolme eri muotoa: rab, rabbi, rabbuuni. Nämä kuvasivat luultavasti arvostuksen eri asteita. Jeesusta kutsutaan sekä rabbiksi että rabbuuniksi, Joh 1:38; 20:16. Jakeet 8-12 koskevat opetuslapsia. Heidän ei tule käyttää sellaisia arvonimiä, jotka ottavat kunnian Jumalalta.

9.Kyse ei ole isän ja lapsen luonnollisesta suhteesta. Jeesus arvostelee tässä rabbiinisia arvonimiä. On siis kysymys »isästä» hengellisessä merkityksessä. Arameankielinen sana oli "abba", joka oli myös kunnianimi (rabbi). Sana "isä" edustaa myös auktoriteettia, täysivaltaisuutta, käskyvallan omistajaa, ja juuri siinä merkityksessä sanaa käytetään tässä. Sellainen oikeus kuuluu ainoastaan Jumalalle. Kristityt veljet ovat samanarvoisia, ainoastaan Jumalalla on auktoriteetti. Vain hän voi antaa käskyjä, jotka sitovat omaatuntoa ja vain hän voi rangaista tottelemattomuudesta.

10."Mestari", josta tässä on kyse "(kathêgêtês)," oli tiennäyttäjä, auktoriteetti. Jeesus ei tietenkään kiellä apostolista opetustehtävää, jonka hän itse on säätänyt (Apt 13:1), mutta hän tähdentää, että opetuslapsista ei kukaan saa hallita muita korostamalla itseään.

11.Sama on sanottu 20:26-27:ssa, mutta tämä ei koske ainoastaan opetuslasten keskinäisiä suhteita. Jeesus asettaa opetuslasten keskinäisen suhtautumisen vastakohdaksi fariseusten elämänasenteelle. Vastakkain ovat kristityn nöyryys ja fariseuksen ylpeys ja suuruudentavoittelu.

12.Muiden hallitsemisella ja pätemisen tarpeella ei tulisi olla minkäänlaista sijaa hengellisessä elämässä, ja todellisessa kristillisyydessä.

*************************************************

Voi teitä!

"Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät! Te suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka olisivat menossa.

14. [Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät! Te syötte leskien talot ja näön vuoksi rukoilette pitkään. Te saatte sitä kovemman tuomion.]

15. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät! Te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen. Ja kun joku on sellaiseksi tullut, te teette hänestä kadotuksen lapsen, kaksin verroin pahemman kuin itse olette.

16. Voi teitä, te sokeat taluttajat! Te sanotte: 'Jos joku vannoo pyhäkön kautta, se ei merkitse mitään, mutta jos joku vannoo pyhäkön kullan kautta, vala sitoo häntä.'

17. Te tyhmät ja sokeat! Kumpi on suurempi, kulta vai pyhäkkö, joka kullan pyhittää?

18. Te sanotte myös: 'Jos joku vannoo alttarin kautta, se ei merkitse mitään, mutta jos joku vannoo sen päällä olevan uhrilahjan kautta, vala sitoo häntä.'

19. Te sokeat! Kumpi on suurempi, uhrilahja vai alttari, joka lahjan pyhittää?

20. Joka siis vannoo alttarin kautta, vannoo alttarin ja kaiken sen kautta, mitä alttarilla on.

21. Joka vannoo pyhäkön kautta, vannoo pyhäkön kautta ja hänen kauttaan, joka siinä asuu.

22. Ja joka vannoo taivaan kautta, vannoo Jumalan valtaistuimen kautta ja hänen kauttaan, joka sillä istuu.

23. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät! Te annatte kymmenykset mintusta, tillistä ja kuminasta mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeämpää: oikeuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa lyömättä laimin noita muitakaan.

24. Te sokeat taluttajat! Hyttysen te siivilöitte mutta nielette kamelin!

25. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät! Te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolelta, mutta sisältä ne ovat täynnä riistoa ja hillittömyyttä.

26. Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisäpuoli, jotta sen ulkopuolikin puhdistuisi!

27. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät! Te olette kuin valkoisiksi kalkitut haudat. Ulkoapäin ne näyttävät kauniilta, mutta sisältä ne ovat täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa.

28. Samoin tekin näytätte ihmisten silmissä ulkoapäin hurskailta mutta sisältä olette täynnä tekopyhyyttä ja laittomuutta.

29. Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te tekopyhät! Te pystytätte profeettojen hautamuistomerkkejä ja koristelette vanhurskaiden hautakammioita.

30. Te sanotte: 'Jos olisimme eläneet isiemme päivinä, emme olisi olleet heidän kanssaan osallisia profeettojen veren vuodattamiseen.'

31. Näin te itse todistatte olevanne niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat.

32. Täyttäkää siis isienne mitta!

33. Te käärmeet! Te kyykäärmeiden sikiöt! Kuinka te voisitte päästä helvetin tuomiota pakoon?

34. Katso, minä lähetän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja kirjanoppineita. Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia te ruoskitte synagogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin.

35. Näin teidän päällenne tulee kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu aina vanhurskaan Aabelin verestä Sakarjan, Berekjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte pyhäkön ja alttarin välillä.

36. Totisesti minä sanon teille: kaikki tämä on tuleva tämän sukupolven päälle."

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 23:13-36)

13.Kirjanoppineilla ja fariseuksilla oli paljon tilaisuuksia anastaa itselleen toisten omaisuutta petoksella. Hehän tunsivat lain. Vilpittömänä pidetyn hurskauden vuoksi kansa myös luotti heihin, Jeesus nuhtelee heitä siitä, että he käyttävät väärin hurskaiden leskien omaisuutta. Joukko fariseuksia rukoili tunnin ennen varsinaista rukoushetkeä ja tunnin sen jälkeen. Tämän he toistivat kolmesti päivässä ja saattoivat näin rukoilla jopa yhdeksän tuntia päivässä. Vika ei ollut rukouksen pituudessa, vaan siinä, että he harjoittivat sitä näön vuoksi. He halusivat tulla huomatuiksi erityisen hurskaina ihmisinä. Silloin rukouskin voi muodostua kauhistukseksi, Snl 28:9. Jae puuttuu useista vanhoista käsikirjoituksista.

14.(13.) Jeesuksen voi-huuto kohdistuu kirjanoppineisiin ja fariseuksiin. Ne voidaan nähdä vastakohtana autuaaksijulistuksille, joilla hän aloitti opettamisensa, 5:1 s. Näitä voi-huutoja ei ole ilmaistu vihassa. Sana "çai" sisältää myös surullisen sävyn. Niissä ilmenee Jumalan vanhurskas viha, mutta se tulee sydämestä, joka murtui rakkaudesta ihmisiä kohtaan.

15.Antisemitismi, juutalaisviha, oli laajalle levinnyt jo Jeesuksen aikaan. Juutalaisuus vaikutti kuitenkin moniin puoleensavetävästi. Ajatus yhdestä Jumalasta maailmassa, jossa palveltiin lukuisia jumalia, vetosi moniin. Juutalaisuuteen vetoa tuntevissa ihmisissä oli kaksi ryhmää. Ensinnäkin oli niinsanotut jumalaapelkääväiset (Apt 17:4), jotka eivät noudattaneet seremonialakia eivätkä ympärileikkauttaneet itseään. Toiseksi olivat proselyytit, käännynnäiset. Tässä tarkoitetaan viimeksi mainittuja. Näitä kahta ryhmää kutsuttiin myös »portin proselyyteiksi» ja »vanhurskauden proselyyteiksi». Fariseukset halusivat kernaasti tehdä kaikista käännynnäisiä "(proselytts": 'luokse siirtynyt' tai 'lähelle tullut'). Proselyyttejä oli hyvin vähän, mutta he ottivat juutalaisen uskon todesta. Usein heistä tuli jyrkempiä kuin käännyttäjänsä. Käännytetyt kastettiin, miehet ympärileikattiin ja he uhrasivat temppelissä. Näillä uusilla »juutalaisilla» oli nyt kaikki samat edut ja velvollisuudet kuin juutalaiseksi syntyneelläkin. Monesti fariseukset tekivät käännynnäisiä vain saadakseen lukumäärän kasvamaan. Uusia ei riittävästi opetettu. He olivat luopuneet taikauskostaan eivätkä saaneet mitään sen tilalle, ja siksi heitä ei mikään sitonutkaan.

16.Vala oli pidettävä aina, jos se oli »sitova» vala, jos se vannottiin Jumalan nimissä. Kaikki muut valat voitiin näiden »mestarien» mukaan rikkoa. Tässä mainittu kulta ei tarkoita temppelin koristuksena olevaa kultaa, vaan ihmisten tuomia lahjoja, 15:5. Oppimestarien sokeus oli tahallista, ja siksi he olivat moraalisessa mielessä vastuullisia.

17.Opettajat eivät olleet ainoastaan sokeita, vaan vielä pahempaa - mielettömiä, ja mielettömyys Raamatussa tarkoittaa usein samaa kuin suuri syntisyys. Kulta ei sinänsä ollut pyhää, siinä oli vain temppelistä saatua pyhyyttä. Muussa yhteydessä se ei olisi sen pyhempää kuin tavallinen kulta. Siksi oli tyhmyyttä pitää sitä temppeliä arvokkaampana.

18.Tässä korostetaan vielä edellisessä jakeessa mainittua tyhmyyttä. Alttari oli vaskea, 20 kyynärää (noin 10 metriä) pitkä ja leveä, 10 kyynärää (noin 5 metriä) korkea, 2 Aik 4:1.

19.Tästä alttarista puhutaan 1 Kor 9:13:ssa. Jokainen, joka siihen kosketti, tuli pyhäksi, 2 Moos 29:37.

20.On mahdotonta erottaa alttarilla olevaa lahjaa itse alttarista. Siitä on tullut osa alttaria, kun se on asetettu siihen. Siksi ei voida vannoa toisen kautta tarkoittamatta myös toista.

21.Samoin kuin on alttarin ja uhrilahjan laita, samoin on myös temppelin ja siinä asuvan laita. Alttarissa oli kysymys ulkonaisesta kokonaisuudesta. Tämä jae taas korostaa sisäistä yhteenkuuluvuutta. Jumala asui temppelissä. Se oli hänen asumuksensa. Ensimmäisessä temppelissä hän ilmestyi kaikkeinpyhimmässä, pilvessä, joka lepäsi armoistuimen (liiton arkin kannen) yläpuolella, 1 Kun 8:10,13; Ps 97:2.

22.On mieletöntä yrittää erottaa jotakin pyhää Jumalasta, joka juuri antaa sille pyhyyden. Matt 5:34:n mukaan taivas on Jumalan valtaistuin.

23.3 Moos 27:30:n mukaan viljasta ja hedelmistä oli annettava kymmenykset. 5 Moos 14:23 lisää tähän vielä jyvät, viinin ja öljyn. Rabbiinit laajensivat tämän koskemaan myös vihanneksia. Talmudissa sanotaan, että kymmenykset pitäisi antaa myös keittiöpuutarhan yrteistä. Kymmenykset maksettiin leeviläisten elättämiseksi. Tässä mainituilla yrteillä ei ollut paljon arvoa. Minttu oli puutarhakasvi, jota siroteltiin kotien ja synagoogien lattialle. Se tuoksui hyvälle. Kirjanoppineet ja fariseukset olivat hyvin tarkkoja, kun kysymyksessä olivat pienet, usein epäolennaiset seikat, mutta saattoivat olla välittämättä tärkeämmistä: oikeudenmukaisuudesta ja armahtavasta mielestä.

24.Ankarimmat juutalaiset siivilöivät viinin, etikan ja muut nesteet, jotta eivät tietämättään nielaisisi mitään epäpuhdasta. Heillä oli epäilyksensä sellaista kohtaan, joka ei voinut aiheuttaa kovinkaan paljon vahinkoa, mutta he sivuuttivat monia paljon pahempia asioita. He tuhlasivat voimiaan turhiin asioihin. Jeesus mainitsi yhden pienimmistä ja yhden suurimmista juutalaisten tuntemista eläimistä. Molempia pidettiin saastaisina ja siksi ne eivät kelvanneet syötäviksi. Vanha juutalainen käsky sanoi: Se joka tappaa sapattina kärpäsen on yhtä syyllinen kuin se, joka tappaa kamelin (Jerus. Šabb.).

25.Olemme todellisuudessa sellaisia, millainen on sisimpämme. Maljan puhdistaminen ulkopuolelta ei johtunut siisteysinnosta, vaan pelosta tulla rituaalisesti epäpuhtaiksi. "Hillittömyys (akrasia)", itsensähillitsemisen puute, hallitsematon himo. Sanaa käytettiin aviopuolisoista, jotka eivät pysty jonkin aikaa elämään pidättyvyydessä, 1 Kor 7:5.

26.Jeesus muuttaa puhuttelun dramaattiseen yksikkömuotoon. Se antaa hänen puheelleen entistäkin henkilökohtaisemman leiman. Hänen tässä esittämänsä totuus on hänen oppinsa perusta. Sydän on puhdistettava ensin. Silloin myös ulkoisen vaelluksen on mahdollista muuttua puhtaaksi ja pyhäksi.

27.Haudat olivat tavallisesti kalkilla merkittyjä, jotta ihmiset eivät vahingossa kävelisi niiden yli ja tulisi näin rituaalisesti epäpuhtaiksi (4 Moos 19:16,18; Luuk 11:44). Sade huuhtoi kaikin melko pian pois, joten haudat oli kalkittava yhä uudelleen. Tämä tehtiin ennen pääsiäistä adar-kuussa, jotta pyhiinvaeltajat eivät saastuttaisi itseään. Pinnalta haudat olivat kauniita, mutta ne sisälsivät ainoastaan kuolleitten luita. Samalla tavoin oli fariseusten laita. Heidän ulkonainen käytöksensä oli nuhteetonta, mutta heidän sydämensä oli täynnä ulkokultaisuutta, kateellisuutta, ylpeyttä, himoja ja vihaa. Syy hautojen kalkitsemiseen oli siinä, että ne olivat hautoja. Fariseusten hurskaus ja lainkuuliaisuuskin olivat vain ulkonaista kalkinsivelyä. Tavallinen kansa ei nähnyt heidän ulkokultaisuuttaan, mutta Jeesus näki.

28.Matt 5:8:ssa Jeesus puhui puhdassydämisistä. Ulkokultaisuus on sen täydellinen vastakohta.

29.Öljymäen juurella, temppelialueen vastapäätä, Joosafatin laaksossa, on kolme kuuluisaa hautaa. Perimätiedon mukaan niihin olisi haudattu Sakarja, Absalom ja Jaakob. Ehkä Jeesus lausui nämä sanat juuri siellä.

30.Eräänlainen tiedostamaton ulkokultaisuus on ollut tunnusomaista jokaiselle sukupolvelle. Tuomitsemme helposti menneitä aikoja ikään kuin olisimme täysin niiden syntien yläpuolella, joita sen ajan ihmiset tekivät. Tämä asenne tunnustettiin rakentamalla hienoja hautapaikkoja profeetoille, joita oli pahoinpidelty ja tapettu. On mahdollista, että Jeesus lainasi jonkun sanoja. Joku oli saattanut paheksua julkisesti isiensä tekoja. Kuitenkaan ei oltu näitä parempia.

31.He kutsuivat profeettojen surmaajia isikseen.

32.Isiensä mitan he tulivat täyttämään ääriään myöten tappamalla Jeesuksen ja hänen opetuslapsensa. Paavali puhui samasta asiasta, 1 Tess 2:16. Vrt. 1 Moos 15:16.

33.Sanalla "tuomio (krisis)" on lisämerkityksiä (ks. 5. osa n:o 2604). Toisinaan, kuten tässäkin, se painottaa kirousta, ikuista tuomiota.

34.Jeesus ei sanonut, että hän vainojen tähden lopettaisi palvelijoidensa lähettämisen heidän keskuuteensa. Päin vastoin hän sanoi: Sentähden minä lähetän teidän tykönne ... Ne, jotka tässä tullaan lähettämään, ovat kristittyjä viestinviejiä. Juutalaiskristittyjen vaino, johon tässä viitataan, jakautui kahteen eri jaksoon. Ensin oli lievempi vainon aika ennen vuotta 70. Sitten tuli pahempi aika, joka huipentui Bar Kokban kapinaan (vv. 132-135). "Toisia heistä", ei siis kaikkia, mutta aina joitakin. Mutta heistä oli maksettava täysi hinta, mikä tapahtui jakeessa 35 mainituissa tapauksissa.

35.Aabel oli ensimmäinen syyttömänä kärsinyt. Sakariaa, Barakiaan poikaa, pidetään joko sinä Sakarjana, josta kerrotaan 2 Aikak 24:20,21:ssa tai profeetta Sakarjana (Sak 1:1), tai sitten hän on joku aivan muu profeetta, jota ei ole mainittu Vt:ssa. 2. Aikakirjassa mainittu Sakarja oli Joojadan poika, mutta on mahdollista, että isällä oli lisänimi Barakias. Voidaan myös ajatella Sakarjan olleen Barakiaan jälkeläinen ja siksi saaneen lisänimen Barakiaan poika. Tämä ei ollut harvinaista. Profeetta Sakarja oli Berekjan eli Barakiaan poika, mutta hänen ei tiedetä kärsineen marttyyrikuolemaa. Apokryfisessä Jaakobin protevankeliumissa kerrotaan, että Sakarias, Johannes Kastajan isä olisi surmattu temppelissä, kun hän ei ollut suostunut ilmaisemaan Johanneksen olinpaikkaa Herodeksen lastenmurhaajille. Mahdollisesti Jeesus ilmaisi tässä asian, jonka me olisimme sanoneet »Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan», siis alusta loppuun. Jos kysymyksessä on 2. Aikakirjassa mainittu Sakarja tämä on hyvin todennäköistä. Hepreankielinen Raamattu päättyy nimittäin 2. Aikakirjaan eikä profeetta Malakiaan.

36.Ennustus toteutui vajaat 40 vuotta myöhemmin, vuonna 70, kun Jerusalem hävitettiin.

*************************************************

Jerusalem, Jerusalem!

(Luuk. 13:34,35)

"Jerusalem, Jerusalem! Sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi! Kuinka usein olenkaan halunnut koota yhteen sinun lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä suojaan. Mutta te ette tahtoneet tulla.

38. Kuulkaa siis: teidän huoneenne on jäävä hylätyksi.

39. Sillä minä sanon teille: tästä lähtien te ette näe minua ennen kuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!'"

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 23:37-39)

37.Herra, joka on puhunut vanhurskaan tuomarin ankaruudella, puhuu nyt surullisena. Luukas (19:41) sanoo Jeesuksen itkeneen kaupunkia (oikeastaan 'ääneen valittaneen'). Jerusalemin asukkaat olivat itse vetäneet päälleen tuhon. Minä tahdoin mutta te ette tahtoneet.

38.Jeesus ei enää kutsu temppeliä Jumalan huoneeksi, vaan »teidän huoneeksenne». Se oli hänen, mutta kun hän tuli, hänen omansa hylkäsivät hänet. He torjuivat luotaan Kristuksen, ja jokainen talo, josta hän lähtee, jää hylätyksi ja autioksi. Sanat yltävät pidemmälle kuin temppelin tuhoamiseen, Jerusalemin hävitykseen ja kansan karkottamiseen. On kysymys koko rabbiinista järjestelmää koskevasta tuomiosta.

39.Jeesus viittaa tulemukseensa. Pitkä, monia voihuutoja sisältänyt puhe päättyy siihen, että Jeesus näkee hänet otettavan vastaan siunaten, kun hän tulee toisen kerran.