Luku 15

Jumalan käsky ja perinnäissääntö 

(Mark. 7:1-13)

1. Silloin Jeesuksen luo tuli Jerusalemista fariseuksia ja kirjanoppineita, ja he kysyivät:

2. "Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Hehän eivät pese käsiään, kun rupeavat syömään."

3. Jeesus vastasi heille: "Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden?

4. Sillä Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi' ja 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla.'

5. Mutta te sanotte: 'Jos joku sanoo isälleen tai äidilleen: Minä annoin uhrilahjaksi sen, mitä sinun kuuluisi saada minulta,

6. niin hänen ei enää tarvitse kunnioittaa isäänsä tai äitiään.' Näin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.

7. Te tekopyhät! Oikein on Jesaja teistä ennustanut sanoessaan:

8.      'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta.

9.      Turhaan se palvelee minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmisten käskyjä.'"

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 15:1-9)

Jeesus nuhtelee fariseusten ulkokultaisuutta

1.Jerusalemista lähetettiin mahdollisesti lähetystö tutkimaan Jeesuksen toimintaa. Oli luultavasti arveltu hänen tulevan Jerusalemiin pääsiäisenä, ja kun hän ei tullutkaan, oli lähdettävä Galileaan. Sana "silloin" on epämääräinen aikamääre. Tarkoitus on liittää tapahtuma ajallisesti edelliseen. Matteus ja Markus pitävät paikan ilmoittamista tarpeettomana. Kyseessä oli ehkä Kapernaum. Fariseuksia ja kirjanoppineita, jotka tässä mainitaan yhdessä, pidettiin sen ajan oppineina auktoriteetteina. He olivat koko ajan Jeesuksen katkeria vastustajia.

2.Juutalaiset luottivat sekä Vt:n kirjoitettuun lakiin että suulliseen, joka sisälsi »vanhinten perinnäissäännöt». He pitivät suullista lakia yhtä sitovana kuin kirjoitettua. Suullisesta perimätiedosta muodostui myöhemmässä vaiheessa Talmud. Kylmän veden valeleminen kahdesti käsille ennen ateriaa oli rituaali, jota ei ollut mainittu Vt:ssa. "Käsien pesemistä" aterian jälkeen pidettiin velvollisuutena. Ortodoksijuutalaiset pitivät tämän säädöksen rikkomista yhtä vakavana kuin esim. seksuaalista epäpuhtautta, ja se saattoi olla syynä Suuresta neuvostosta erottamiseen. Fariseukset syyttävät Jeesuksen opetuslapsia, mikä tapahtui usein. Itse asiassa he halusivat kuitenkin löytää heikon kohdan Jeesuksen opetuksesta. Heidän ainoa syytöksensä koski tätä ihmisten laatimaa käsienpesumääräystä. "Rikkovat (parabainè)" tarkoittaa oikeastaan 'sivuuttaa' ja on hyvin voimakas sana. "Vanhin (presbyteros)", tarkoittaa tässä isiä. Vrt. Paavalin sanoja Gal 1:14.

3.Jeesus myöntää lauseellaan opetuslasten rikkoneen ihmismääräystä, mutta asettaa vanhinten perinnäissääntöä vastaan Jumalan lain. Jeesukselle ainoastaan se merkitsi jotakin. Jeesuksen vastauksessa fariseuksia syytetään siitä, että heidän käskynsä olivat ristiriidassa Jumalan käskyjen kanssa. Jeesus pesi itse opetuslastensa jalat ennen pääsiäisateriaa (Joh 13), mutta hän osoitti vääryyden siinä, että fariseukset antoivat ulkonaisten sääntöjen hämärtää tärkeämmän.

4.Vanhempien kunnioittamisen käsky (2 Moos 20:12) ei merkitse ainoastaan heidän tottelemistaan lapsena, heidän kunnioitustaan ja heidän tahtoonsa alistumista. Se merkitsee myös, että heitä rakastetaan ja pidetään arvossa ja heistä huolehditaan myöhemmin elämässä.

5.Lapset, jotka eivät tahtoneet auttaa vanhempiaan, viittasivat perinnäissääntöön, jonka mukaan temppeliin tuotavat lahjat vapauttivat heidät velvollisuuksista muita ihmisiä kohtaan. Sellainen laki ei ole oikein laadittu, joka sallii hengellisten lahjojen estää muita velvoitteita. Käytännössä tämä osoittautui vieläkin pahemmaksi. Seurauksena ei ollut ainoastaan se, että lapset laiminlöivät vanhempiaan, vaan uskonnon varjolla he rikastuivat. Lahja, josta tässä puhutaan, "(qorban)," oli eräänlainen lupausuhri, jota ei voinut enää antaa toiselle. Jos joku sanoi: »Minun omaisuuteni on "qorban" kaikille ihmisille», hän ei voinut antaa kenellekään mitään. Tässä tämä koski vanhempia, mutta joka tällä tavalla teki syntiä heitä vastaan, ei myöskään ajatellut antaa lahjaansa Jumalalle (temppeliin).

6.Lahjan antamisen lupaus oli vapaaehtoinen, mutta vanhempien kunnioittamisen käsky oli velvoittava. Omien, ihmisten laatimien käskyjen takia jouduttiin pois siitä, mitä Jumala itse asiassa oli sanonut. Laki mitätöitiin.

7.Toiset kutsuivat heitä »rabbiksi» ja »herraksi», mutta Jeesus sanoi suoraan, mitä he olivat. Ulkokullatut yrittävät osoittautua ihmisten edessä sellaisiksi, millaisia heidän tulisi olla Jumalan edessä, mutta eivät kuitenkaan ole. Sen ajan tilannetta Jerusalemissa kuvaa vanha juutalainen sananlasku: »Jos ulkokullatut jaettaisiin kymmeneen osaan, yhdeksän heistä olisi Jerusalemissa ja kymmenes jossakin muualla maailmassa.» Farisealaisuuden henki oli kehittynyt Jesajan ajoista alkaen täydelliseen ulkokultaisuuteen Jeesuksen aikana: se oli uskontoa ilman moraalia. Käyttäytymisellään he toteuttivat profeetan sanan. "Ulkokullattu (hypokritês)", oikeastaan 'näyttelijä', 'teeskentelijä'. Sana voi tarkoittaa sekä itseään että muita ihmisiä pettävää.

8.Ulkokullatun sydän on aina kaukana Jumalasta. On "kaukana (apekhei)", tarkoittaa 'pysytellä poissa', 'vetäytyä kauas', 'olla etäällä'.

9.Jeesus toistaa Jes 29:13:n sanat, mutta ei sanatarkasti. Hän toistaa kirjoitusten merkityksen. Paavali kirjoittaa »itsevalitusta jumalanpalveluksesta», Kol 2:23.

*************************************************

Mikä saastuttaa ihmisen?

(Mark. 7:14-23)

10. Jeesus kutsui väkijoukon luokseen ja sanoi: "Kuulkaa ja ymmärtäkää.

11. Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan mikä tulee suusta ulos, se saastuttaa ihmisen." 

12. Silloin opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat, kun he kuulivat puheesi?"

13. Mutta hän vastasi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.

14. Älkää heistä välittäkö, he ovat sokeita sokeiden taluttajia. Jos sokea taluttaa sokeaa, molemmat putoavat kuoppaan." 

15. Pietari sanoi hänelle: "Selitä meille tämä vertaus."

16. Jeesus vastasi: "Oletteko tekin vielä ymmärtämättömiä?

17. Ettekö käsitä, että kaikki se, mikä menee suusta sisään, menee vatsaan, ja se ulostetaan?

18. Mutta se, mikä tulee suusta ulos, lähtee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.

19. Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset.

20. Nämä saastuttavat ihmisen, mutta pesemättömin käsin syöminen ei saastuta ihmistä."

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 15:10-20)

10.Tähän saakka keskustelua on käyty vain Jeesuksen ja fariseusten ja kirjanoppineiden välillä. Herra kääntyy nyt kansan puoleen. Tämä merkitsee myös keskustelun päättymistä fariseusten kanssa. On mahdollista, että kansa oli pysytellyt kauempana Jeesuksen puhuessa heidän kanssaan, koska se kunnioitti hengellisiä johtajiaan.

11.Ihmisen ulkopuolella ei ole mitään, mikä voisi joutua hänen sisäänsä ja siten saastuttaa häntä. "Saastuminen" tapahtuu sisältäpäin. Se ei ole fyysistä vaan moraalista ja hengellistä. Ruoalla ei ole mitään tekemistä moraalin kanssa, 1 Tim 4:4-5. Ruoka menee suuhun, sanat tulevat siitä ulos, eikä syntiä aiheuta se, mitä syömme, vaan mitä puhumme.

12.Opetuslapset kenties pelästyivät Jeesuksen sanojen vuoksi ja ajattelivat, mitä seurauksia siitä saattaisi olla, että Jeesus vastusti fariseuksia. Voidaan myös ajatella heidän odottaneen aivan toisenlaista tulosta Opettajansa ja hengellisten johtajien tapaamisesta. Fariseukset eivät sietäneet sitä, että heidän ajatuksensa ja mielipiteensä saatettiin kyseenalaisiksi.

13."Istutus" viittaa tässä ensi kädessä vanhinten säädöksiin ja määräyksiin. Tässä ei käytetä tavallista kasvia tai istutusta tarkoittavaa sanaa. Opetuslapsien ei pitänyt kauhistua fariseuksien tyytymättömyyttä tai sitä, että Jeesus vastusti heidän oppiaan. Heidän pelastusjärjestyksensä oli Jumalan lain vääristelmä ja se oli sen tähden revittävä pois ja tehtävä tyhjäksi.

14.Fariseukset johtivat ihmisiä harhaan ohjaamalla huomion todella tärkeistä asioista epäoleellisiin seikkoihin. Heidän sokeutensa oli itse aiheutettu, seurausta paatuneesta sydämestä, Joh 3:19. He pettivät itseään, sillä he luulivat näkevänsä totuudenmukaisesti, Joh 9:40-41. "Älkää heistä välittäkö": antakaa heidän tehdä, kuten he tahtovat, antakaa heidän mennä älkääkä olko enää heidän kanssaan tekemisissä. Opetuslapset olivat levottomia tapahtuneesta, mutta Jeesus selitti, että heidän ei tulisi enää ajatella fariseuksia. Jos suuttuivat, suuttukoot. Meidän ei tule olla kenellekään loukkaukseksi, mutta jos joku pahansuopuudessaan loukkaantuu, sille ei voi mitään. Kristuksesta itsestään tuli loukkauskivi. On tärkeätä erottaa toisistaan heikot, jotka loukkaantuvat tiedon puutteen vuoksi, mutta saavat sitten ymmärrystä, ja nämä, jotka ovat ylpeitä ulkokullattuja. Kun Jeesus kielsi opetuslapsia enää välittämästä heistä, hän tarkoittaa myös sitä, että heillä ei tule olla mitään hengellistä yhteyttä näiden kanssa. Ihmisen ei pidä yrittää miellyttää niitä, jotka eivät ole Jumalalle otollisia, 1 Tess 2:15. Mikään ei ole pahempaa kuin joutua Jeesuksen hylkäämäksi. Jakeessa 13 korostetaan, että »istutus» ei ollut Jumalan, ja siksi se revitään pois. Niin ankarasti Jeesus ei ollut ennen puhunut ulkokullatuista.

15.Pietari viittaa tässä jakeeseen 11. Hän ymmärsi siis Jeesuksen sanat vertaukseksi.

16.Luonnollinen asia ei ollutkaan opetuslapsille selvä. Huolimatta siitä, että Jeesus oli opettanut heitä, he eivät voineet ymmärtää asioiden yhteyttä. Heidän olisi pitänyt ymmärtää tämä, olivathan he olleet yhdessä niin kauan aikaa, Joh 14:9.

17."Ulostuu", sananmukaisesti: poistuu käymälään.

18.Sydämen asenne on aina ratkaiseva. Ihmisen sydämessä asuva vaikuttaa myös ulkonaiseen elämään.

19.Pahat ajatukset ja muut asiat, joista Jeesus tässä puhuu, eivät tietenkään ole ainoat ihmissydämessä asuvat. Nämä hän on vain valinnut monien joukosta kymmenen käskyn pohjalla.

20.Juutalaisten virhe oli, että he asettivat pääpainon ulkonaisille seikoille, joilla itsessään ei ollut mitään hengellistä merkitystä, mutta sivuuttivat todella merkityksellisen.

*************************************************

Kanaanilaisen naisen usko

(Mark. 7:24-30)

21. Lähdettyään sieltä Jeesus vetäytyi Tyroksen ja Siidonin alueelle.

22. Muuan kanaanilainen nainen, joka oli niiltä seuduilta, tuli ja huusi: "Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni."

23. Mutta hän ei vastannut naiselle sanaakaan. Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: "Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän peräämme."

24. Jeesus vastasi: "Ei minua ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden lampaiden luo." 

25. Mutta nainen tuli, kumartui maahan hänen eteensä ja sanoi: "Herra, auta minua!"

26. Jeesus vastasi hänelle: "Ei ole oikein ottaa lasten leipää ja heittää koiranpenikoille." 

27. Nainen vastasi: "Niin, Herra, mutta syöväthän penikatkin isäntiensä pöydältä putoilevia muruja."

28. Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon sinulle niin kuin tahdot."  Siitä hetkestä hänen tyttärensä oli terve.

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 15:21-28)

Jeesus parantaa kanaanilaisen tytön

21."Tyyro" ja "Siidon" olivat Foinikian rannikolla olevat kaksi tärkeintä kaupunkia. Tyyro oli, noin 30 kilometrin päässä Siidonista. Daavidin ja Salomon aikana se oli maailman johtava merenkulkukaupunki. Aina Kristuksen aikaan asti Tyyro oli merkittävä kauppakaupunki. Jeesus lähti siis luoteeseen, mutta se ei todista sitä, että hän olisi mennyt Israelin rajojen ulkopuolelle. Näistä kaupungeista hän oli puhunut aikaisemmin, 11:22 Nyt hän tuli raja-alueille.

22.Naista sanotaan "kanaanilaiseksi", koska Kanaan oli tämän alueen vanhin nimi. Markus sanoo hänen olleen pakana, syntyään syyrofoinikialainen, 7:26. Hän kuului siis siihen kansaan, joka asui Palestiinassa ennen Israelin kansan tuloa. Se, että hän tuli niiltä seuduilta, osoittaa, että Jeesus ei ylittänyt rajaa. Nainen edusti ihmisryhmää, joka oli ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa, Ef 2:12. Täälläkin, kaukana Jeesuksen varsinaiselta toiminta-alueelta, hänen voimansa tunnettiin. Naisen on täytynyt tietää lupaukset Messiaasta, koska hän kutsuu Jeesusta Daavidin pojaksi, mutta kertomuksesta käy ilmi, että hän ei ollut proselyytti. Lapsen hätä oli hänen hätänsä, ja hän huusi kuin asia olisi koskenut häntä itseään. Hädän ansiota oli, että se ajoi hänet Jeesuksen luo. Ilman hätää hän ei ehkä milloinkaan olisi tavannut Jeesusta.

23.Oikeaankaan rukoukseen ei aina heti vastata. Jeesus halusi ensin koetella naisen uskoa. Vaikeneminen on usein vastaus, joka saa aikaan hiljaisuuden, mutta ei tässä tapauksessa. Nainen jatkoi huutamista. Opetuslasten käyttäytyminen voi merkitä kahta asiaa. Joko he halusivat Jeesuksen lähettävän naisen ilman muuta matkoihinsa, tai sitten he toivoivat hänen antavan tälle pyytämänsä, päästäkseen hänestä eroon. Kummassakaan tapauksessa naisen tilanne ei saanut heitä sanomaan näin. Heidän mielestään nainen oli vaivaksi.

24.Vastaus on ensi kädessä kohdistettu naiselle. Jeesus tuli omiensa, juutalaisten luo, ei palkitsemaan vanhurskaita, vaan pelastamaan kadotettuja. Jos hän olisi kääntynyt heti juutalaisten luota pakanoiden puoleen, kaikki ovet olisivat sulkeutuneet hänen omalta kansaltaan. Mutta Kristuksen toiminta ei tulisi aina rajoittumaan juutalaisiin. Kysymys oli vain ajasta.

25.Opetuslapset eivät sanoneet enää mitään, mutta nainen ei säikähtänyt. Hän ei ymmärtänyt paljonkaan asian teologisesta puolesta. Hän ymmärsi vain, että Jeesuksella oli mahdollisuus vastata hänen sydämensä rukoukseen. Nainen ei hetkeksikään menettänyt uskoa myönteiseen vastaukseen. Vaikka näytti siltä, kuin Jeesus olisi torjunut hänet luotaan, hän jaksoi yhä uskoa ja toivoa. Nainen ei enää kutsunut Jeesusta Daavidin pojaksi. Hän ei olisi voinutkaan vaatia tältä mitään juutalaisten Messiaan ominaisuudessa.

26.»Juutalaisille Jeesus puhui ankarasti, mutta puhuessaan heistä pakanoille hän käytti kunniallisia ilmaisuja» (Bengel).

27.Nainen käänsi vertauksen heti omaksi edukseen. Kun näytti siltä, että hän oli saanut lopullisen kieltävän vastauksen, hän teki viimeisen yrityksensä. Näin hän muutti näennäisen tappion riemulliseksi voitoksi, j.

28.Hänen kasvava uskonsa Jeesukseen voitti kaikki esteet. Edes Jeesus itse ei voinut sammuttaa hänen uskoaan! 28. Esteet olivat vain lisänneet naisen uskoa ja hänestä tuli toinen pakana, joka sai Jeesukselta tunnustuksen uskonsa suuruudesta, vrt. 8:10. Tämä on muuten kolmas esimerkki etäältä tapahtuvasta parantamisesta, vrt. 8:13 ja Joh 4:50. Jeesus valitti usein jopa lähellään olevien epäuskoa. Matt 14:31:ssa hänen täytyi nuhdella Pietaria vähäisestä uskosta, vaikka tällä oli sentään päivittäin tilaisuus kuunnella Jeesusta ja nähdä kaikkea, mitä hänen toimintansa yhteydessä tapahtui. Tämä nainen oli ainoastaan kuullut huhuja Jeesuksesta eikä ollut aikaisemmin tavannut häntä henkilökohtaisesti, mutta sai todistuksen suuresta uskostaan. Naisen usko oli sitä paitsi täynnä samaa asennetta kuin Jaakobilla oli taistellessaan Jabbokin rannalla: En päästä sinua, ennen kuin siunaat minua, 1 Moos 32:26. Kanaanilainen nainen myönsi Jeesuksen olevan oikeassa - ja niin Jeesuskin myönsi naisen olevan oikeassa. Nainen sai, mitä tahtoi, sillä kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.

*************************************************

Jeesus parantaa sairaita vuorella

29. Sieltä lähdettyään Jeesus tuli Galileanjärven rantaan. Hän nousi vuorelle ja istuutui sinne.

30. Hänen luokseen tuli paljon kansaa mukanaan rampoja, sokeita, raajarikkoja, mykkiä ja paljon muita. Heidät pantiin hänen jalkojensa juureen, ja hän paransi heidät.

31. Ihmiset hämmästyivät nähdessään, että mykät puhuivat, raajarikot tulivat terveiksi, rammat kävelivät ja sokeat näkivät. Ja he ylistivät Israelin Jumalaa.

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 15:29-31)

29.Emme tiedä, miten kauan Jeesus oleskeli Tyyron ja Siidonin tienoilla, mutta tältä syrjäseudulta hän kiersi Gennesaretin itäpuolelle Dekapoliksen alueelle, Mark 7:31-37. Hän ei istuutunut levätäkseen, vaan opettaakseen kansaa.

Jeesus parantaa sairaita

30."Laskivat heidät (riptè)", heittivät, pudottivat, ei ajattelemattomasti, vaan kiireessä. Oli niin paljon muita. "Raajarikkoja (kyllçs)", kumaraisia, ikäänkuin reumatismin taivuttamia, epämuodostuneita, vammaisia. Ei kysytty, olivatko sairaat juutalaisia vai pakanoita. Ne, jotka tulivat, saivat avun, ja tätä jatkui kolmen päivän ajan, j. 32.

31.Koska tämä tapahtui Dekapoliksessa, on paljon mahdollista, että monet pakanatkin saivat nyt avun. Maininta »he ylistivät Israelin Jumalaa», voisi viitata tähän.

*************************************************

Jeesus ruokkii neljätuhatta miestä

(Mark. 8:1-10)

32. Jeesus kutsui opetuslapsensa luokseen ja sanoi: "Minun käy sääliksi kansaa. Se on ollut luonani jo kolme päivää, eikä sillä ole mitään syötävää. Minä en tahdo lähettää heitä pois nälkäisinä, etteivät he nääntyisi matkalla." 

33. Opetuslapset sanoivat hänelle: "Mistä me täällä erämaassa saamme niin paljon leipää, että voimme ruokkia näin suuren väkijoukon?"

34. Jeesus kysyi heiltä: "Montako leipää teillä on?"  He vastasivat: "Seitsemän, ja muutama pikkukala."

35. Hän käski kansan asettua maahan istumaan.

36. Sitten hän otti ne seitsemän leipää ja kalat. Lausuttuaan kiitoksen hän mursi ne ja antoi opetuslapsilleen, ja opetuslapset jakoivat ne kansalle.

37. Kaikki söivät ja tulivat kylläisiksi. Tähteeksi jääneitä palasia kerättiin seitsemän täyttä korillista.

38. Syömässä oli neljätuhatta miestä ja lisäksi naisia ja lapsia.

39. Sitten Jeesus päästi kansan luotaan, astui veneeseen ja meni Magadanin (Magdalan) alueelle.

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 15:31-39)

Jeesus ruokkii 4 000 miestä

32.Mestarin lempeästä "säälistä" on kerrottu useita kertoja Ut:ssa (9:36; 14:14; 20:34; Mark 1:41; Luuk 7:13). Rakkaus ihmisiä kohtaan ja huolehtiminen heistä - heidän ruumiillisista tarpeistaankin - oli piirre, joka leimasi koko Jeesuksen maanpäällistä elämää. »Minun käy sääliksi kansaa» voitaisiin otsikoida jokainen hänen elämänsä päivä, ja nuo sanat kattavat koko hänen palvelustehtävänsä, hänen opetuksensa ja hänen kuolemansa. Löydämme tästä "ruokkimisihmeestä" myös kuvan Jeesuksen ennalta ehkäisevästä toiminnasta. Hän ei odota niin kauan, että kansa on menehtymäisillään nälkään, ennen kuin ryhtyy auttamaan. Hän tekee jotakin, ennen kuin hätä ehtii liian pitkälle. "Ovat olleet (prosmenè)", kuvaa jotakin läheisessä yhteydessä olevaa. Apt 11:23:ssa sana on käännetty »pysyä (Herrassa)». "Kolme päivää". Juutalaisen päivien laskemistavan mukaan tämä voi tarkoittaa yhtä kokonaista ja kahta vajaata päivää.

33.Opetuslapset painottavat sanaa me. Heidän oli mahdoton hankkia ruokaa kaikille näille ihmisille. Kenties he ajattelivat siirtää vastuun Jeesukselle, mutta voidaan myös ajatella heidän jo »unohtaneen» edellisen ihmeen (14:15-21), tai ehkä he epäilivät, ettei se voisi toistua. Siinä tapauksessa he eivät ole ainoita, jotka ovat »unohtaneet» Jumalan suuret ihmeet. Pian sen jälkeen, kun israelilaiset oli kuljetettu Punaisen meren ylitse, he luulivat menehtyvänsä erämaahan.

34.Jeesus halusi, etteivät opetuslapset ajattelisi liikaa sitä, mikä heiltä puuttui. Hän kysyi, mitä heillä oli. Jeesus käyttää sanaa »montako», ja he vastaavat »muutamia». Hän näkee asian myönteisen puolen, kun taas opetuslasten on helppo ajatella kielteisesti. Herra voi luoda paljon vähästä. He olivat kaikesta huolimatta paremmin varustautuneita kuin edellisellä kerralla. Jeesus voi tehdä ihmeen, olipa lähde sitten tyhjä tai olipa siinä vain vähän vettä. Meidän varustuksemme sinänsä ei ole esteenä hänelle, mutta ilman hänen siunaustaan se ei kelpaa mihinkään Jumalan valtakunnassa.

35.Se, että he istuutuivat nyt maahan eikä ruohikkoon, kuten aikaisemmassa tilanteessa (14:19), viittaa siihen, että kesä oli ehtinyt pitemmälle. Opetuslapset antoivat ensin Jeesukselle sen, mitä heillä oli, ja sitten he saivat sen häneltä takaisin ja välittivät näin hänen siunauksensa kansalle. He saivat olla välikätenä rikkaan Jumalan ja hätää kärsivien ihmisten välillä.

37.Kolmessa tilanteessa vaelluksensa aikana Jeesus järjesti aterian. Kun hänen toimintansa Galileassa oli päättynyt, hän ravitsi viisituhatta, ja lyhyen toimintansa päätyttyä pakanoiden keskuudessa hän ruokki neljätuhatta, ja kun hänen maallinen vaelluksensa oli päättymässä, hän nautti pääsiäisaterian opetuslasten kanssa. Jeesuksen noustua kuolleista opetuslapset saivat myös aterian rannalla, Joh 21:12. "Vasut (spyris)" kuvaavat toisenlaista koria kuin aiemmassa ruokkimisihmeessä oli käytetty. Tässä tarkoitetaan suuria koreja, joihin saattoi mahtua jopa ihminen, Apt 9:25. Tämän ihmeen jälkeen jäi siis suunnaton määrä ruokaa tähteeksi.

39.Magadan oli järven länsipuolella, mahdollisesti Magdalan läheisyydessä, mutta näitä ei pidä sekoittaa keskenään.