Luku 18

Kuka on suurin?

(Mark. 9:33-37; Luuk. 9:46-48)

1. Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"

2. Niin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen

3. ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.

4. Joka siis nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.

5. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tämän kaltaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.

6. Mutta joka viettelee yhdenkin näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sille olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen."

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 18:1-6)

Jeesus opettaa nöyryyttä ja anteeksiantamista

1."Sillä hetkellä" tarkoittaa hetkeä, jolloin opetuslapset olivat kuulleet, että lapset ovat vapaat, 17:26. Saattaa tuntua kummalliselta, että he tekivät tämän kysymyksen nyt, kun Jeesus oli vastikään puhunut kärsimisestään ja kuolemastaan, mutta heitä askarrutti edelleen Messiaan valtakunnan maanpäällinen valta ja kunnia. Yhtä heistä oli nimitetty kallioksi (16:18), ja kolme oli ollut mukana vuorella (17:1), mutta opetuslapset olivat selvästikin erimielisiä siitä, olivatko nämä kolme parempia kuin muut.

2.Jeesus pitää havaintoesityksen. Tämä tapahtui sisällä huoneessa (Mark 9:33), oletettavasti Pietarin talossa. Vanha perimätieto kertoo, että lapsesta tuli myöhemmin Antiokian piispa Ignatius, joka kuoli marttyyrina. On kuvaavaa, että Jeesus "asetti lapsen keskelle". Luukas (9:47) kertoo, että Jeesus otti lapsen viereensä ja Markus (9:36) hänen ottaneen tämän syliinsä. Jeesus näki lapsessa vastakohdan opetuslapsilleen, jotka pitivät tärkeänä ulkonaista kunniaa ja valtaa ja pyrkivät hyvään asemaan.

3.Kääntyminen merkitsee täydellistä muutosta: ihminen kääntyy pois omilta teiltään (Jaak 5:19; Luuk 22:32). Asenteen ja käsityksen Messiaan valtakunnasta tuli kokonaan muuttua. Tarkoitus ei ollut, että uskovista tulisi lapsellisia, vaan että heillä olisi lapselle tunnusomainen mielenlaatu. Opetuslapset keskustelivat valtakunnan ensimmäisistä sijoista ja olivat kokonaan unohtaneet, miten tähän valtakuntaan tullaan sisälle! Sinne ei päästä ansiokkailla teoilla. Valtakunta otetaan vastaan lahjana, armosta. Ensimmäinen sija pysyi kaukana niin kauan kun keskustellaan tuollaisista lähtökohdista käsin. Sellaisella mielellä ei edes päästä sinne sisälle. Jeesus karsii pois orastavan farisealaisuuden kehottamalla opetuslapsia kääntymään itsekkyydestään, kilpailumielialastaan ja ylpeydestään.

4."Suureksi tuleminen taivasten valtakunnassa" merkitsee pienuutta ja nöyryyttä. Jeesuksen ajan juutalaiset olivat tunnettuja siitä, että he toivat esiin omia hyveitään, ja kreikkalainen maailma jopa halveksi nöyryyttä. Jeesus toi mukanaan jotakin uutta. Hän opetti, että ihmisen ei tule pyrkiä olemaan suuri, vaan pieni. Elämän lakien mukaan lapsi kasvaa suureksi, mutta aikuisen lapsen kaltaisuus on salaisuus, joka kuuluu Jumalan valtakuntaan. »Älä ajattele suureksi tulemista vaan pieneksi. Jos tulet pieneksi, suuruus seuraa itsestään.» (Luther) Tie suureksi tulemiseen tässä maailmassa merkitsee toisten polkemista. Evankeliumin tie on alistumista siihen, että ihmisen itsensä on tultava pieneksi.

5."Tämänkaltainen" voi myös viitata ihmiseen, jolla on lapsen mieli. Joka ottaa vastaan lapsen hänen »nimeensä» merkitsee, että se tehdään Jeesuksen tähden.

6.Israelissa oli kahdenlaisia myllynkiviä. Juutalaiset jauhoivat viljaa käsikivillä kotona. Mutta se myllynkivi, josta tässä puhutaan "(mylos onikos)," oli niin suuri, että perheenäiti ei pystynyt sitä käsittelemään. Siihen tarvittiin eläimen apua. "Onos" on kreikankielinen aasia tarkoittava sana ja "mylos" on myllynkivi. Kysymys on siis aasin pyörittämästä myllynkivestä, jotka olivat hyvin suuria. Kyseinen teloitustapa tunnetaan sekä syyrialaisten, kreikkalaisten että egyptiläisten, mutta ei juutalaisten keskuudessa. "Viettelee (skandalidzè)", tarkoittaa 'ansan virittämistä'. "Skandalon" oli ansan laukaisemiseen käytetty puikko, johon syötti kiinnitettiin.

*************************************************

Varoitus viettelyksistä

(Mark. 9:42-48; Luuk. 17:1,2)

7. "Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!

8. Jos kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Sinulle on parempi, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat kädet tai molemmat jalat tallella heitetään ikuiseen tuleen.

9. Ja jos silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Sinulle on parempi, että silmäpuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvetin tuleen."

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 18:7-8(9)

7.Viettelykset ovat väistämättömiä ihmisten syntien tähden. Jeesuksen voi-huuto kohdistuu sekä vietellyihin että varsinkin viettelijöihin. Juutalaiset rabbiinit väittivät, että Jerobeam, Nebatin poika, oli suurin kaikista syntisistä, koska hän saattoi Israelin tekemään syntiä, 1 Kun 14:16.

8.Mikä tahansa uhri tai itsekieltäymys kannattaa, jotta pääsisi Jumalan rangaistuksesta. Ainoastaan ikuinen Jumala voi tuomita kyseiseen rangaistukseen. Sana "iankaikkinen (aiènios)" kuvaa loppumatonta, päättymätöntä useimmissa niistä noin 70 kerrasta, jolloin sana esiintyy Ut:ssa. Poikkeuksena on Room 16:25 - »salaisuus, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta», jossa sana tarkoittaa jotakin määrittelemätöntä, joka kuitenkin loppuu, kun mainittu salaisuus on paljastettu. »Ikuisia aikoja», joka kuvaa meistä katsoen ajassa jo takanapäin olevaa, esiintyy myös 2 Tim 1:9 ja Tiit 1:2:ssa. "Tuli", josta tässä puhutaan, ei ole tavallinen lämmitystuli. Se viittaa tuli- ja tulikivijärveen (Ilm 20:9 s.), joka ei sammu, Mark 9:43. Se on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleen, Matt 25:41.

*************************************************

Vertaus eksyneestä lampaasta

(Luuk. 15:3-7)

10. "Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä pienistä. Sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa katselevat aina minun taivaallisen Isäni kasvoja.

11. [Ihmisen Poika on tullut pelastamaan sitä, mikä on kadonnut.](23)

12. Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentäyhdeksää vuorille ja mene etsimään sitä eksynyttä?

13. Ja jos hän löytää sen, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee siitä yhdestä enemmän kuin niistä yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä, jotka eivät olleet eksyksissä.

14. Niinpä ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi hukkaan." 

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 18:10-13(14)

10.Ei ole vähäinen asia halveksia ihmisiä, joiden ystävinä on enkeleitä. Enkeleillä on aina pääsy Jumalan luo! Juutalaisen kuninkaan luo eivät kaikki voineet päästä milloin hyvänsä, mutta kuninkaan lastenhoitajat saivat yleensä tulla pyytämättä, milloin vain heillä oli jotakin kerrottavaa lapsista. Isän kasvojen näkeminen tarkoittaa, että enkelit ovat hänen läheisyydessään ja voivat aina esteettä päästä hänen puheilleen. "Näillä pienillä" tarkoitetaan tässä sekä lapsia että heidän kaltaisikseen tulleita, j. 4. Emme saa koskaan aliarvioida emmekä halveksia ketään. "Katsokaa" on kehotus, jota käytetään usein Ut:ssa ja jonka tehtävänä on huomion kiinnittäminen seuraavaan ajatukseen. On enkeleitä, joiden tehtävänä on suojella pieniä. Juutalaisten keskuudessa uskottiin suojelusenkeleihin, ja tämä usko oli levinnyt myös ensimmäisten kristittyjen keskuuteen, Apt 12:15. Vt:ssa puhutaan myös kansakuntien enkeleistä, Dan 10:13,20.

11.Jae puuttuu useista vanhoista käsikirjoituksista, vrt. Matt. 9:13; Luuk 19:10.

12.Jeesuksen aikana lampaiden omistajat liittyivät usein yhteen, niin että koko kylän lampaat kävivät samalla laitumella. Tavallisesti tällaista laumaa paimensi kaksi tai kolme paimenta. Niinpä yksi heistä voi huoletta poistua ja jättää lampaat hyvään huostaan. Tämäkin jae korostaa Jeesuksen äskeisten sanojen vakavuutta. Kenenkään ei pidä halveksia jotakuta siksi, että tämä on ollut »eksynyt lammas». "Eksyy" (pass. sanasta "planaè", 'joutua eksyksiin'), Matteus käyttää sanaa uskosta luopumisen tai harhaanjohdetuksi tulemisen yhteydessä, Matt 24:4, 5, 11, 24. Vertaus on kirjoitettu seikkaperäisemmin Luuk 15:3-7:ssa.

13.Ei ollut aivan varmaa. löytäisikö hän lampaan. "»Ja jos hän sen löytää ..". » Kukaan ei voi jatkaa synnissä elämistä ja luottaa siihen, että hänet lopulta »löydetään». Ihminen voi tehdä tyhjäksi Jumalan armon. Paimen iloitsee enemmän tästä yhdestä lampaasta, joka aiheutti niin paljon vaivaa, kuin kaikista muista, joista hänen ei ollut tarvinnut olla huolissaan. Taivaassa syntyy ilo syntisestä, joka kääntyy, Luuk 15:7.

*************************************************

Voita veljesi takaisin

(Luuk. 17:3)

15. "Jos veljesi tekee syntiä(24), mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut veljesi takaisin.

16. Mutta jos hän ei kuule sinua, ota yksi tai kaksi todistajaa mukaasi, että jokainen sana vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan suulla.

17. Jos hän ei kuule heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei kuule seurakuntaakaan, olkoon hän sinulle kuin pakana ja publikaani.

18. Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on päästetty taivaassa.

19. Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä sopii keskenään mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa.

20. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään."

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 18:15-20)

15.Kysymys ei ole siitä, että saisimme hyvityksen veljemme meitä vastaan tekemästä rikkomuksesta. Tärkeintä on, että syntinen saa avun eikä se, että häntä nuhdellaan tai nöyryytetään. "Sinun" tulisi tehdä aloite asian selvittämiseksi. Ja on hyvä periaate, että veljen rikkomuksesta ei puhuta muille, ennen kuin hänen kanssaan on itse puhuttu. Laissa oli määrätty, että veljeä oli nuhdeltava, mutta häntä ei saanut vihata sydämessään, 3 Moos 19:17. Gal 6:1 kehottaa, että hengellisten tulee ojentaa sitä, joka on tavattu jostakin synnistä.

16.Älä anna periksi, ellei ensimmäinen kerta onnistu. Yritä uudestaan! Jeesus ei lannistunut, 23:37; Luuk 13:8. Taistelua ei ole hävitty, vaikka se ei ratkeaisikaan ensimmäisellä kerralla. Juutalaisten lain mukaan asia oli vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla, 5 Moos 19:15.

17.Seurakunnasta puhutaan tässä paikallisessa merkityksessä. Seurakunnassa tulee olla tietyt Raamatun oppiin rakentuvat säännöt uskolle ja käyttäytymiselle. Hengellisen kurin puute murentaa seurakuntaa kohtaan osoitetun kunnioituksen. Tästä käy ilmi, että seurakunta on viimeinen ja lopullinen oikeusaste. Sana "pakana (ethnikos)" ei tässä sisällä mitään alentavaa tai halveksittavaa. On käyttäydyttävä kristityn lailla kaikkia ihmisiä kohtaan, sellaistakin, josta tässä on kysymys. Hänet on yritettävä voittaa Kristukselle, mutta häntä ei tule hyväksyä hengelliseen yhteyteen, ellei hän käänny. Hän on itse asettunut yhteyden ulkopuolelle. Pakana tarkoittaa sen tähden tässä yhteydessä ihmistä, joka on seurakunnan ulkopuolella. Uskovilla ei ole enää mitään yhteistä tällaisen synnintekijän kanssa, ja siksi hän jääkin seurakuntayhteyden ulkopuolelle. Publikaanit, tullimaksujen kantajat, olivat Palestiinassa yleensä uskostaan luopuneita juutalaisia.

18.Tässä sanotaan apostoleille sama asia, joka oli jo aiemmin lausuttu Pietarille, 16:19. Se toistetaan Joh 20:23:ssa. Jos seurakunnan jäsen vetoaa Jumalan armoon tekemättä parannusta ja tunnustamatta syntiään, hän on edelleenkin syntiensä sitoma. Tässä asiassa seurataan seurakunnan päätä, joka on Kristus taivaassa, ja ruumista, joka on seurakunta. Mutta jos syntinen tunnustaa syntinsä, on seurakunta kuten Jeesuskin, antava hänelle anteeksi. Silloin hänet on julistettu vapaaksi sekä maan päällä että taivaassa.

19.Seurakuntakuria on noudatettava rukoillen. Yksimieliselle rukoukselle annetaan tässä suunnattoman suuri lupaus - voi pyytää mitä tahansa. Edellytys on epäitsekäs rukous Jeesuksen nimessä. "Sopii (symfèneè)", 'olla sopusoinnussa, täydellisessä harmoniassa'. Tämä sopusointu syntyy rukouksessa. Ne, jotka tapaavat toisiaan tällä tavalla, voivat olla vakuuttuneita siitä, että Jeesus on heidän keskellään, j. 20. Vrt. Joh 14:13-14; 15:7.

20.Pieni seurakunta on Jumalalle yhtä arvokas kuin suuri. Jeesus voi olla missä hyvänsä, missä muutamia on koolla hänen nimessään. Tämä kohta puhuu hänen jumaluudestaan. Kukaan muu kuin Jumala ei voi olla kaikkialla läsnä. Juuri tästä saammekin syyn innokkaaseen rukoukseen, joka mainitaan edellisessä jakeessa. Jeesuksen läsnäolo muuttaa rukouksen voimatekijäksi. Jeesus tarkoittaa kahta tai kolmea omaansa, häneen uskovaa. Paikka tai ajankohta eivät merkitse asiassa. Ei sanota, että hän tulee heidän luokseen. Hän on siellä heidän tullessaan.

*************************************************

Vertaus armottomasta palvelijasta

21. Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja kysyi: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"

22. Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän(25).

23. Sen tähden taivasten valtakunta on verrattavissa kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset.

24. Kun hän rupesi tarkastamaan tilejä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia(26).

25. Mutta kun palvelijalla ei ollut, millä maksaa, herra määräsi hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaiken, mitä hänellä oli, myytäväksi ja velan maksettavaksi.

26. Silloin palvelija heittäytyi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole kärsivällinen minua kohtaan, minä maksan sinulle kaiken.'

27. Herran tuli sääli tätä palvelijaa, ja hän päästi hänet vapaaksi ja antoi velan anteeksi.

28. Mutta mentyään ulos palvelija tapasi erään palvelustovereistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria. Hän kävi toveriinsa kiinni, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, mitä olet velkaa!'

29. Palvelustoveri heittäytyi maahan ja pyysi häneltä: 'Ole kärsivällinen minua kohtaan, minä maksan sinulle.'

30. Mutta hän ei suostunut vaan meni ja heitti miehen vankeuteen, kunnes tämä maksaisi velkansa.

31. Kun muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, he tulivat hyvin pahoilleen ja menivät kertomaan herralleen kaiken, mitä oli tapahtunut.

32. Silloin herra kutsui palvelijan eteensä ja sanoi: 'Sinä kelvoton palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, koska sitä minulta pyysit.

33. Eikö myös sinun olisi pitänyt armahtaa palvelustoveriasi, niin kuin minäkin armahdin sinua?'

34. Vihastuneena herra jätti hänet vanginvartijoiden käsiin, kunnes hän maksaisi koko velan.

35. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 18:21-35)

21.Anteeksiantaminen merkitsee sitä, että toimii aivan kuin rikkomusta ei koskaan olisi tapahtunutkaan. Se on haudattu ja unohdettu. Kun joku pyytää meiltä anteeksi, meidän on annettava anteeksi koko sydämestämme, j. 35. Vrt. Ef 4:32. Tämä asenne vapauttaa meidät kovuudesta ja katkeruudesta. Anteeksiantamus ei kuitenkaan ole vain erillinen teko, se on elämänasenne. Jos ihminen laskee, miten monta kertaa on annettava anteeksi, tämä todistaa hänen lihallisesta, itsekkäästä asenteestaan. Pietari arveli kyllä pystyvänsä aivan riittävään suoritukseen, koska sen ajan rabbiinit pitivät kolmea sopivana määränä, kun oli kysymys anteeksiantamiskerroista. Tämän perustana oli väärin tulkittu kohta Aam 1:3.

22.Jeesuksen mainitsema luku ilmaisee jotakin rajatonta. Se tarkoittaa samaa kuin jatkuva anteeksi antaminen. On kyse loputtomasta anteeksiantamisesta. Vastakohtana on 1 Moos 4:24, jossa puhutaan kostosta.

23.Kuninkaan palvelijat eivät olleet tavallisia orjia, vaan varmastikin korkeampia virkailijoita, joilla oli hallinnassaan suuria rahasummia. Mahdollisesti he olivat veronperijöitä, joilla oli kanto-oikeus kokonaisiin provinsseihin. Oli tavallista, että sellaisiakin kutsuttiin orjiksi tai palvelijoiksi. Kertomus esiintyy ainoastaan Matteuksella, mutta siinä on tiettyjä yhtymäkohtia Luuk 16 luvun kertomukseen.

24.Mies tuotiin hänen eteensä. Hän ei tullut vapaaehtoisesti. Sitä ei velallinen tekisikään, ja vertauksessa on kysymys meidän suuresta velastamme Jumalalle. Velan määrää osoittaa leivisköinä ilmaistu rahasumma, kun taas meidän velkamme ihmisille ilmaistaan pienempänä rahayksikkönä, denareina. Denari, miehen päiväpalkka, vastaa arvoltaan 3,9 grammaa hopeaa, leiviskä (talentti) taas on 6 000 denaria, ja velka näin ollen 60 miljoonaa denaria. Vertauksen vuoksi voidaan mainita, että Juudean, Samarian ja Idumean maakunnat maksoivat keisarille veroa yhteensä 600 leiviskää, ja Galilea ja Perea 200 leiviskää.

25.Orjia myytiin kirjallisten sopimusten perusteella ikään kuin he olisivat olleet eläimiä tai esineitä. Usein heidät merkittiin sinetillä tai heillä oli kaulassa tiuku. Juutalaisten lain mukaan oli kiellettyä myydä velallisen vaimoa, joten käsillä olevassa kohdassa ilmeisesti tarkoitetaan ei-juutalaisia olosuhteita. Vaimon, lasten ja omaisuuden myyminen olisi tässä tapauksessa pystynyt korvaamaan vain murto-osan velkasummasta.

26.Mies ei pyytänyt velkaansa anteeksi, vaan maksuaikaa. Kuten monet muutkin, joilla on rahavelkoja, hänkin oli uskomattoman optimistinen. Kunhan hän vain saisi aikaa, hän kyllä uskoi selviytyvänsä mahdottomasta tilanteesta. Itse asiassa hänellä oli vain yksi pelastumisen mahdollisuus, aivan kuten kaikilla syntisillä Jumalan edessä, nimittäin hänen herransa armahdus.

27.Palvelija pyysi ainoastaan aikaa, se oli ainoa, mitä hän ajatteli. Hän sai koko velan anteeksi. Tämä puhuu Jumalan mittaamattomasta laupeudesta ja armosta syntisiä kohtaan. Herra osoitti palvelijalle paljon suurempaa hyvyyttä kuin tämä oli odottanut. Hän sai paljon enemmän kuin oli rukoillut.

28."Kanssapalvelija", hänen työtoverinsa, oli velkaa sen verran, kuin työmies sai palkkaa sadalta päivältä, 20:2. Verrattuna siihen päätähuimaavaan summaan, minkä toinen palvelija oli velkaa, tämä oli mitättömän vähän! Jos palvelijan herra olisi asettanut ehdoksi, että hänen olisi annettava anteeksi kanssapalvelijansa velka, hän olisi varmasti iloiten suostunut siihen, mutta nyt hän ei ajatellut niin pitkälle. Hän oli mennyt herransa luo rajattoman velkaantuneena - ja lähti sieltä velattomana. Ulkonainen oli muuttunut täysin, mutta sisimmässään hän oli sama mies kuin ennenkin. Tunteet olivat varmasti toisenlaiset, mutta luonne ei. Nyt hän ajatteli vain kanssapalvelijansa velkaa, ei omaansa.

29.Kanssapalvelija käytti osapuilleen samoja sanoja kuin tämä häikäilemätön mies oli itse aiemmin käyttänyt, j. 26. Hän jätti pois ainoastaan sanan »kaiken», mutta se kuitenkin sisältyy rukoukseen.

30.Kuningas oli täynnä sääliä (j. 27), kun kysymyksessä oli niin suuresti velkaantunut palvelija. Palvelija itse sen sijaan oli kova ja säälimätön. Vastakkaisuus on kouriintuntuva. Jumala ei osoita armoa armottomille. Sanat "»hän ei tahtonut»" paljastavat hänet. Jumala opettaa meille, miten meidän tulee kohdella niitä, jotka ovat meille jotakin velkaa, antamalla itse meille anteeksi, Matt 6:12.

31.Kanssapalvelijat tulivat murheellisiksi, koska he tiesivät aikaisemmin tapahtuneen. Kuninkaan antama hyvä esimerkki sai osakseen vain halveksuntaa, ja he surivat palvelijatoverinsa kohtaloa.

32.Sillä, että miestä sanottiin pahaksi palvelijaksi, ei ollut mitään tekemistä hänen aikaisemman velkansa kanssa. Se oli annettu anteeksi, eikä hänelle ollut sanottu sanaakaan siitä. Mutta koska hän ei halunnut antaa anteeksi kanssapalvelijalleen, vanha velka tuli hänelle takaisin (j. 34) ja häntä kutsuttiin pahaksi palvelijaksi. Pahuus ei ollut ensi kädessä siinä, että hän oli niin paljon velkaa, vaan siinä, että hän puolestaan ei tahtonut osoittaa sääliä. Anteeksiantamisen velvollisuus ei liittynyt tavanomaisiin inhimillisiin tunteisiin, vaan se näkyi siinä asenteessa, mikä kuninkaalla oli ollut häntä kohtaan. Se ilmaistaan sanalla »niinkuin» jakeessa 33. Tässä on koko kertomuksen ydin. Se, ettei hän halunnut antaa anteeksi, jätti hänet osattomaksi Jumalan armosta, j. 35.

34.Aikaisemmin kuningas oli osoittanut sääliä (j. 27), mutta nyt hän vihastui. Velan anteeksi saaminen ei johtunut siitä, että palvelija olisi ollut sen arvoinen, tai että hän olisi tehnyt suuria lupauksia tai saanut aikaan jotakin. Tulokseen oli johtanut vain hänen harras pyyntönsä. Velka annettiin anteeksi ehdoitta, mutta anteeksiantamuksen johdonmukaisena seurauksena olisi oltava anteeksiantava mieli. Armoton palvelija veti rangaistuksen päälleen. Jumalan vihan saa aikaan hänen pyhyytensä ja vanhurskautensa ja hänen tuomionsa kaikkea syntiä kohtaan. Siksi Jumalan viha ei ole verrattavissa ihmisten vihaan, joka yleensä johtuu pahuudesta.

35.Anteeksiantamuksen on lähdettävä sydämestä. Emme saa antaa anteeksi vain suulla tai tietyin varauksin. Anteeksiantamus ilman unohdusta ei ole anteeksiantamus. Kristityn todellinen ilo on antaa anteeksi rikkoneelle veljelleen.