Luku 7

Älkää tuomitko

(Luuk. 6:37-42)

1. "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.

2. Millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan, ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.

3. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa hirttä omassa silmässäsi?

4. Tai kuinka voit sanoa veljellesi: 'Anna minun ottaa roska silmästäsi', kun omassa silmässäsi on hirsi?

5. Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, niin sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.

6. Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi raatelemaan teitä."

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 7:1-6)

1.Jumala yksin tuntee ihmisten sanojen ja tekojen vaikuttimet, ja sen vuoksi tuomitseminen on hänen asiansa, ei meidän. Asiayhteys osoittaa, että kysymys ei ole arvostelusta. Jakeessa 15 Jeesus kehottaa esimerkiksi kavahtamaan vääriä profeettoja.

2.Jeesus lainaa juutalaista sananlaskua. Tässä Jeesus painottaa tärkeätä periaatetta. Mitä ihminen kylvää, sitä hän saa myös niittää. Tämä totuus ei ollut vain siihen hetkeen sopiva, vaan se on osoittautunut aina päteväksi. Jeesus sanoi asian, joka on säädetty jo olemassaolon perustekijöissä.

3.Kuva on tieten tahtoen liioiteltu korostamaan voimakkaasti miten väärin on tuomita muita hajottavalla arvostelulla. "Rikka" oli pölyhiukkanen, hiuskarva, jotakin täysin merkityksetöntä, kun taas "malka" oli vahva hirsi. On luovuttava sellaisesta asenteesta, joka voi estää näkemästä toisia avoimesti ja kiitollisina heidän hyvistä ominaisuuksistaan, ennen kuin alamme ojentaa heitä pikku virheistä. Jeesus ilmoittaa syyn, miksi emme saa tuomita (jj. 1-2). Omavanhurskautemme sokaisee meidät näkemästä virheitämme; lähimmäisen viat se suurentaa. Jeesus kyllä haluaa, että virheet oikaistaan ja niistä nuhdellaan opetuslasten kesken (18:15-18). Mutta tämä ei saa tapahtua arvostelunhalun tai omavanhurskauden perusteella.

5.Ulkokullattu on naamiota pitävä henkilö, näyttelijä, joka kätkee todellisen minänsä. Nämä voimakkaat ja nuhtelevat sanat sisältävät myös lupauksen - lupauksen, että voimme auttaa veljeämme hänen pienten vikojensa ja puutteidensa korjaamisessa. Jos emme ole arvosteluhengen täyttämiä, meidän on mahdollista poistaa »rikka» veljemme silmästä. Meidän on itse elettävä Jumalan armossa, jolloin voimme pyytää Jumalan armoa toisillekin.

6.Ihmisille ei pitäisi antaa mitään, mistä heillä ei ole halua tai kykyä iloita. »Pyhä» voi tässä tarkoittaa uhritoimituksissa käytettävää lihaa, josta oli ankarat määräykset (3 Moos 22:6 s.). Sellaisen lihan antaminen koirille olisi ollut juutalaisille suurin mahdollinen häväistys. Raamatun kuvakielessä koirat kuvaavat jotakin huonoa. Siat olivat saastaisia. Jakeessa 5 varoitetaan ankaruudesta, joka perustuu omavanhurskauteen ja joka kohdistuu ainoastaan toisiin; jakeessa 6 taas varoitetaan liiallisesta peräänantavuudesta ja helläkätisyydestä.

*************************************************

Anova saa

(Luuk. 11:9-13)

7. "Anokaa, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.

8. Sillä jokainen anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.

9. Vai kuka teistä antaisi pojalleen kiven, kun hän pyytää leipää,

10. tai käärmeen, kun hän pyytää kalaa?

11. Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä anovat.

12. Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää myös te samoin heille. Tämä on laki ja profeetat."

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 7:7-12)

7.Verbit "anoa, etsiä" ja "kolkuttaa" ilmaisevat kieliopillinen muotonsa perusteella, että meidän tulee jatkaa anomista, etsimistä ja kolkuttamista lakkaamatta. Meidän on anottava niin kuin köyhä, jolla ei ole mitään; kyseltävä kuin matkustavainen, joka ei tiedä tietä; etsittävä kuin se, joka on kadottanut jotakin arvokasta.

10.Ihminen voi helpommin tulla toimeen ilman kalaa kuin ilman leipää, mutta lapsi saa kalankin, kun hän sitä pyytää. Siihen aikaan kalaa tarjottiin suunnilleen samoin kuin me nykyisin tarjoamme hedelmiä.

11.Jumalaan ei voi verrata parhaitakaan vanhempia, mutta pahatkin vanhemmat ymmärtävät antaa lapsilleen hyviä lahjoja. Kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isämme, joka sanan todellisessa merkityksessä on hyvä, antaa hyviä lahjoja niille, jotka niitä häneltä anovat.

12.Tätä jaetta kutsutaan usein »kultaiseksi säännöksi». Muutamissa Idän uskonnoissa se esiintyy kielteisessä muodossa, ja myös juutalaisuudessa asiaa pidetään tärkeänä. Rabbi Hillel oli sanonut: »Älä tee lähimmäisellesi sitä, mitä vihaat. Tämä on koko laki, kaikki muu on sen selitystä.» Apokryfisessa Tobiaan kirjassa sanotaan: »Mitä itse vihaat, sitä älä tee kenellekään muulle» (4:15). Mutta sellaisessa muodossa kuin Jeesus asian ilmaisi, sitä ei ollut aikaisemmin sanottu. Yhdessä ainoassa lauseessa hän tuo esiin ihmissuhteiden keskeisen ihanteen.

*************************************************

Ahdas portti

(Luuk. 13:24)

13. "Menkää sisään ahtaasta portista, sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monet menevät siitä portista sisään.

14. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja harvat löytävät sen!"

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 7:13-14)

13.Ahtaasta portista sisälle pääsemiseksi on riisuuduttava paljosta, nimittäin väärästä suhtautumisesta kaikkeen maalliseen, kaikesta ahneuteen viittaavasta, kaunaisesta hengestä, itsekkyydestä ja omavanhurskaudesta. Ihmisen tulee kieltää itsensä. »Tie on kaita ja portti on ahdas, mutta ei se kaupunki, johon olemme matkalla» (Krysostomos). Elämän tielle ei tulla itsestään. Sille pääseminen edellyttää taistelua (Luuk 13:24). Kadotus ei tarkoita vain tuhoa, vaan myös kaiken sellaisen menettämistä, mikä tekee elämän elämisen arvoiseksi.

14.Sanat näyttävät olevan suora vastaus kysymykseen Luuk 13:23:ssa: »Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?» Tuloksia ei saa koskaan arvioida määrän ja suurten lukujen perusteella. Se, että kaidan tien löytäjiä on vähän, johtuu siitä, että sen etsijöitä on vähän.

*************************************************

Hedelmästään puu tunnetaan

(Luuk. 6:43,44, 13:25-27)

15. "Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia.

16. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita.

17. Jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee huonoja hedelmiä.

18. Ei hyvä puu voi tehdä huonoja hedelmiä eikä huono puu hyviä hedelmiä.

19. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.

20. Hedelmistä te siis tunnette heidät.

21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

22. Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimessäsi profetoineet, sinun nimessäsi ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimessäsi tehneet paljon voimatekoja?'

23. Silloin minä vastaan heille: 'Minä en ole koskaan tuntenut teitä. Menkää pois minun luotani, te laittomuuden tekijät.'"

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 7:15-23)

15.Samoin kuin on kaksi tietä (j. 13), myös tiennäyttäjiä on kahdenlaisia. On oikeita ja vääriä profeettoja. Oikea profeetta toimii Jumalan suuna, itse itsensä profeetoiksi valinneet esiintyvät omavaltaisesti. Profeetta on tässä yhteydessä jokainen, joka on oppinut tuntemaan totuudenmukaisella tavalla Jumalan tahdon. Ihminen ei ole hyvä sen vuoksi, että hän väittää olevansa profeetta. Profeetan tulisi elää enemmän Jumalan tahdon mukaisesti kuin muiden, mutta vääriä profeettoja on kulkenut oikeiden jäljissä kaikkina aikoina. Vt:ssa on lukuisia esimerkkejä sellaisista (Jer 6:14; 8:11; Hes 22:28; Sef 3:4). Ut:sta löydämme esimerkkejä vääristä profeetoista (Matt 24:11,24; Mark 13:22), valheveljistä (2 Kor 11:26), valheapostoleista (2 Kor 11:13), valheenopettajista (2 Piet 2:1), vääristä todistajista (Matt 26:60) ja vääristä kristuksista (Matt 24:24). Kun Jeesus varoittaa vääristä profeetoista, hän sanoo, että heitä tulee kavahtaa, eli on pysyteltävä poissa heidän vaikutuspiiristään ja oltava välittämättä heidän puheistaan. Uuden testamentin aikana tästä muodostui monin paikoin todellinen ongelma. Kirjeissä olevat varoitukset kertovat siitä. Paavali varoitti usein vääristä profeetoista, joita tulisi nousemaan kristittyjen joukossa (Apt 20:29-30). Mitä lähempänä aitoa väärä on, sitä vaarallisempi on tilanne. Ratkaiseva todiste on hedelmä, joka tulee näkyviin (j. 16).

16."Hedelmät", joita tässä tarkoitetaan, ovat käytännön seuraukset näiden profeettojen opetuksista. Tämä on erehtymätön merkki. Ratkaiseva virhe väärän profeetan elämässä ja luonteessa on oman edun tavoittelu (Joh 10:13). Hän opettaa saadakseen vaikutusvaltaa ja puhuu omia ajatuksiaan ja ideoitaan. "Tuntea (epiginèskè)" merkitsee jonkin ymmärtämistä tarkoin ja täydellisesti, jonkin tai jonkun tunnistamista täysin.

17.Pahuus ei itsessään voi synnyttää mitään hyvää (12:33 s.) Paha ja hyvä nähdään tässä Jumalan tuomioperspektiivistä. Huono ei tässä oikeastaan tarkoita pilaantunutta, vaan jotakin sellaista, joka on ravinnoksi kelpaavaa.

18.Huono hedelmä antaa aiheen epäillä, että koko puu on huono.

19.Huono hedelmä ei ole ainoa syy, miksi puu on hakattava pois. Myös hyvän hedelmän puuttuminen johtaa puun hävittämiseen.

21.Jeesuksella oli varmasti lukuisia seuraajia. Näiden osalta ei kuitenkaan riittänyt, että kutsui Jeesusta herraksi. Jeesus sanoi olevansa Jumalan Poika, ja sen, joka halusi päästä taivasten valtakuntaan, hänen Isänsä valtakuntaan, täytyi myös tehdä hänen Isänsä tahto. Opetuslapset olivat jo alkaneet nimittää häntä Herraksi "(kyrios)", Luuk 5:8, mutta sanaa käytettiin siihen aikaan myös puhutteluna (Matt 8:6).

22.Jo tässä vaiheessa Jeesus ilmoittaa olevansa maailman tuleva tuomari. "Sinä päivänä" viittaa ajankohtaan, jolloin kaikkien profeetoiksi itseään kutsuvien vaikuttimet ja sisimmät ajatukset tutkitaan. Kun Jeesus sanoo, että hän ei ole koskaan tuntenut heitä (j. 23), tämän täytyy merkitä sitä, että he ovat olleet paholaisen työvälineitä. He ovat olleet hänen palveluksessaan ja tehneet ihmeitä hänen avullaan. Samanaikaisesti he ovat olleet uskonnollisia ihmisiä ja käyttäneet Jeesuksen nimeä. Pahojen henkien karkottaminen onnistui joillekin (Mark 9:38), toisille ei (Apt 19:13-16). "Voimallisia tekoja (dynameis)", tarkoittaa oikeastaan 'voimia'. Se, että nämä ihmiset kertovat teoistaan, saattaa viitata siihen, että he kerskuvat niillä ja kuvittelevat saaneensa aikaan jotakin. He ovat kuitenkin pettäneet itseään ja käyttäneet Herran nimeä alistamatta omaa elämäänsä hänen tahtoonsa.

23.Huolimatta siitä, että nämä profeetat toimivat Jeesuksen nimissä, Jeesus oli ollut kokonaan syrjässä heidän elämästään ja toiminnastaan. Hän ei ollut koskaan päässyt tuntemaan heitä, ei edes silloin, kun he suorittivat valtavia tekojaan. Hän saattoi sanoa tämän, koska hekään eivät koskaan olleet tunteneet häntä. He eivät olleet sellaisia, joita yleensä kutsutaan luopioiksi, vaan ulkokullattuja ja pettureita, ei koskaan vilpittömiä, parannukseen valmiita tai etsijöitä. Jeesus ei ollut koskaan tuntenut heitä eikä sen vuoksi myöskään tunnustanut heitä. Samanlainen merkitys tuntea -sanalla on Ps 1:6; Aam 3:2; Room 11:2:ssa. "Lausua julki (homologeè)" merkitsee 'puhua samoin', 'tunnustaa', 'ilmoittaa avoimesti'.

*************************************************

Kaksi rakentajaa

(Luuk. 6:47-49)

24. "Sen tähden jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, on verrattavissa järkevään mieheen, joka rakensi talonsa kalliolle.

25. Tuli sade, virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät taloa vastaan, mutta se ei sortunut, sillä sen perustus oli laskettu kalliolle.

26. Mutta jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattavissa tyhmään mieheen, joka rakensi talonsa hiekalle. Luuk. 6:49

27. Tuli sade, virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät taloa vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli perinpohjainen." 

28. Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan,

29. sillä hän opetti heitä niin kuin se, jolla on valta, eikä niin kuin heidän kirjanoppineensa.

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 7:24-29)

24.Kaksi sanaa "kuulla" ja "tehdä" voidaan sisällyttää yhteen: "totella". Tärkeintä elämässä on totella Jumalaa. Elämä on rakentamista, ja on ainoastaan kaksi perustusta, joille voi rakentaa. Ihminen on joko ymmärtäväinen ja rakentaa kalliolle tai tyhmä ja rakentaa hiekalle. Jaak 1:22 painottaa, että meidän ei pidä olla vain sanan kuulijoita, vaan myös sen tekijöitä.

25.Alkutekstistä käy ilmi, että kyseessä oli tavattoman voimakas sade. Se syöksyi alas kaatosateena ja pani rakennuksen koetukselle. Vesivirta on kuva Jumalan tuomiosta. Ihminen joko pysyy pystyssä tai kaatuu. Kysymys on elämästä tai kuolemasta, pelastuksesta tai kadotuksesta.

26.Se, joka ei kuule eikä tee, ei ollenkaan rakenna. Tässä on kysymys henkilöstä, joka kuulee Jeesuksen sanan, mutta joka ei välitä siitä. Jos hän olisi välittänyt, hän olisi rakentanut sen perustukselle, kalliolle. Nyt hän sen sijaan rakensi hiekalle, ja perustus tuntui lujalta ja kiinteällä niin kauan kuin aurinko paistoi. Mutta kun sade ja myrsky tulivat, talo ei kestänyt koetusta. Mooseksen lakikin asettaa lopulta valittavaksi totteleminen ja tottelemattomuuden, pelastuksen ja kadotuksen (5 Moos 30:15-20). Tälläkin tavalla Jeesus osoittaa jumalallisen arvovaltansa.

28.Sanamuotoa "Kun Jeesus lopetti nämä puheet" tai vastaavaa lausetta käytetään kaikkien Matteuksen kertomien viiden puheen yhteydessä (11:1; 13:53; 19:1; 26:1). Alkutekstissä kansan ihmettelystä käytetään tässä voimakasta ilmaisua.

29.Kirjanoppineiden julistuksessa ja opetuksessa ilmeni kaikkein voimakkaimmin heidän arvovaltansa ja auktoriteettinsa. He olivat hyvin kriittisiä ja valmiita tuomitsemaan kaikki, jotka eivät tahtoneet ottaa vastaan heidän oppiaan. Kansa tiesi tämän, mutta kun se nyt kuunteli Jeesusta se kohtasi kokonaan toisenlaisen auktoriteetin. Jeesus ei puhunut totuuksista, jotka olivat alkuisin perinnäissäännöistä. Hän esiintyi omalla arvovallallaan, omalla valtuutuksellaan. Kirjanoppineet olivat alun perin virkamiehiä, jotka kopioivat pyhiä kirjoituksia, mutta Israelin palattua Baabelin vankeudesta kirjanoppineista tuli erillinen ryhmä, joka myös tulkitsi kirjoituksia ja luki lakia.