Luku 3
Jeesuksen toiminnan alku
Johannes Kastaja
(rinnakkaispaikat: Mark. 1:1-8; Luuk. 3:1-9, 15-17; Joh. 1:19-28)
1. Niinä päivinä Johannes Kastaja tuli ja saarnasi Juudean erämaassa.
2. Hän sanoi: "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!"
3. Juuri hänestä profeetta Jesaja puhui sanoessaan:
"Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi!'"
4. Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö. Hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja luonnonhunaja.
5. Hänen luokseen tuli paljon ihmisiä Jerusalemista ja kaikkialta Juudeasta sekä Jordanin ympäristöstä.
6. Hän kastoi heidät Jordanissa, kun he tunnustivat syntinsä.
7. Mutta nähdessään monien fariseusten ja saddukeusten tulevan kasteelle Johannes sanoi heille: "Te kyykäärmeiden sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaa vihaa?
8. Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy.
9. Älkää luulko, että voitte sanoa: 'Onhan Abraham meidän isämme.' Minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Abrahamille.
10. Kirves on jo pantu puiden juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
11. Minä kastan teidät vedessä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes kantamaan hänen kenkiään. Hän kastaa teidät Pyhässä Hengessä ja tulessa.
12. Hänellä on kädessään viskain, ja hän puhdistaa puimatantereensa. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa."
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 3:1-3:12)
Johannes Kastajan toiminta
1."Niinä päivinä" viittaa aikaan, jona Jeesus asui Nasaretissa. Toisen ja kolmannen luvun välillä on muuten noin kolmenkymmenen vuoden ajanjakso. "Johannes", jonka nimi merkitsee 'Jumala on armollinen', syntyi Jumalan erityisestä armonosoituksesta ja hänet lähetettiin sanansaattajaksi kertomaan Jumalan armosta ja tuomiosta. Hän oli pappi Sakariaan ja Elisabetin poika ja Jeesuksen sukulainen.
2."Tehkää parannus", oikeastaan »kääntykää», merkitsee mielenmuutosta ja ihmisen asenteiden muuttumista. Siihen sisältyy katumusta ja jumalanpelkoa samalla kun se tuo mukanaan murheen siitä tilasta, missä ihminen on elämäänsä elänyt. Täydellinen muutos syntisen asenteessa Jumalaan. Katso 2 Kor 7:10 j a Ps 51:4.
3.Tässä viitataan Jes 40:3:een. Luuk 3:4-6 sisältää täydellisemmän lainauksen.
Sanat "Herralle" ja "hänelle" ilmaisevat Johanneksen toiminnan perussyyn ja korostavat, että hänen julistuksensa perustuu profetiaan. Lainauksesta käy myös ilmi, että ihmiset eivät olleet valmiita ottamaan vastaan Messiasta ja hänen pelastustaan.
4.Johannes muistuttaa paljon Eliaa (2 Kun 1:8). Puku mahdollisesti symbolisoi profeetan tehtävää, Sak 13:4; 1 Sam 28:14. Joka tapauksessa se oli varsin käyttökelpoinen asu autiomaassa. Heinäsirkat olivat jokseenkin tavallista ravintoa. Ne suolattiin ja syötiin voin tai villihunajan keralla.
5.Tässä eivät saarnaajat menneet ihmisten luo, vaan päinvastoin. Jerusalem oli siinä osassa maata, joka oli nimeltään Juudea, Jordanin länsipuolella. Johannesta pidettiin yleisesti profeettana (Matt 21:26).
6.Johanneksen kastetta on tarkasteltava hänen toimintansa yhteydessä. Hän valmisti kansaa ottamaan vastaan Kristuksen, ja sen oli tapahduttava sekä tekemällä parannus että uskomalla. Hän kastoi sen tähden vain ne, jotka tunnustivat syntinsä. Kaste ei ollut Johanneksen keksintöä. Babylonin vankeuden jälkeen juutalaisilla oli tapana kastaa ne, jotka kääntyivät heidän uskontoonsa. Mutta Johanneksen myötä kasteesta tuli ulkonainen merkki siitä, että henkilö tunnusti syntinsä ja vihkiytyi elämään uutta elämää. Sana "kastaa (baptidzè)" merkitsee sanatarkasti 'veteen upottamista'.
7."Fariseukset" ja "saddukeukset" olivat kaksi juutalaisten keskuudessa vaikuttavaa puoluetta. Jyrkintä suuntausta edustivat fariseukset (Apt 26:5). He herättivät huomiota pyrkimyksellään noudattaa lakia mahdollisimman tunnontarkasti. Vanhan testamentin käskyjen lisäksi oli luotu koko joukko suullisia sääntöjä ja määräyksiä, joita pidettiin yhtä tärkeinä kuin itse käskyjä. Farisealaisuus oli alun perin maallikkovaltainen herätysliike, joka syntyi Uuden ja Vanhan testamentin välisenä aikana ja pyrki kultillista puhtautta harrastamalla vahvistamaan uskoa Jumalan sanaan. Saddukeukset kuuluivat enimmäkseen korkeampaan pappissäätyyn. Tämä puolue askarteli oikeastaan enemmän poliittisten kuin hengellisten asioiden parissa. Se hylkäsi muun muassa vanhinten käskyt sekä opit ylösnousemuksesta, enkeleistä ja hengistä (Apt 23:8). Sana "saddukeus" tulee oikeastaan heprean sanasta "ñaddiq", 'vanhurskas'. Saddukeukset opettivat, että moraalista nuhteettomuutta tulee noudattaa sen itsensä vuoksi, eikä palkan toivossa. Tästä oli seurauksena mm., että he eivät uskoneet kuoleman jälkeiseen elämään.
8.Hedelmäpuu on hyödyllinen ainoastaan jos se kantaa hedelmää, ja todellinen kääntyminen näkyy aina siinä, että ihminen tuottaa sellaista hedelmää, joka näkyy hänen elämässään. Luuk 3:10-14:n mukaan näitä hedelmiä ovat oikeus, laupeus ja uskollisuus (Matt 23:23).
9.Asenne, joka hengellisillä johtajilla oli ja jonka Johannes osoittaa täysin hylättäväksi, näyttää olleen yleisesti vallalla (Joh 8:33-39). Uskottiin riittävän, että sukuluettelo oli kunnossa, ja että voitiin yhtyä Israelin uskontunnustukseen (5 Moos 6:4).
10.Preesensmuotoa käytetään tässä sen korostamiseksi, miten lähellä tuomio itse asiassa on. Kirves on siinä, jotta jokainen hyödytön puu hakattaisiin pois.
11.Johannes oli vain edelläkävijä, mutta Jumala ei koskaan tyydy ainoastaan panemaan alulle jotakin työtä. Hän ei koskaan anna lupausta pitämättä huolta siitä, että se toteutuu täydellisesti. Sana "kääntyminen" tarkoittaa mielenmuutosta, että ihminen muuttaa mieltään, ei vain ajattelutapansa, vaan koko elämänkatsomuksensa ja -asenteensa. Toisen henkilön "kenkien kantaminen" oli niin arvoa alentavaa, että ainoastaan pakanaorjat tekivät sellaista. Johannes piti siis itseään orjaa halvempana. Matteus käyttää sanaa "kantaa", kun taas muut kolme evankelistaa puhuvat "kengänpaulojen päästämisestä". On mahdollista, että tässä viitataan sananlaskuun, jota käytettiin useissa eri muodoissa.
12."Puinti" tapahtui taivasalla. Usein härät tai hevoset puivat viljan tallaamalla, mutta joskus puitiin puimareellä tai käsin. Tällöin oljet murskautuivat, ja akanoiden ja olkien erottamiseksi viljasta oli kaikki heitettävä ilmaan viskimen avulla. Silloin tuuli lennätti akanat pois ja jyvät putosivat maahan.
*************************************************
Jeesuksen kaste
(rinnakkaispaikat: Mark. 1:9-11; Luuk. 3:21,22)
13. Siihen aikaan Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen luo hänen kastettavakseen.
14. Johannes kuitenkin esteli häntä ja sanoi: "Minä tarvitsen kasteen sinulta - ja sinä tulet minun luokseni!"
15. Mutta Jeesus vastasi hänelle: "Salli se nyt, sillä näin meidän sopii täyttää koko vanhurskaus." Silloin Johannes suostui siihen.
16. Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan hänen päälleen kuin kyyhkynen.
17. Ja taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 3:13-17)
Jeesuksen kaste
13.Josefus kirjoittaa, että tähän aikaan Galileassa oli 240 kaupunkia ja kylää ja paljon asukkaita. Johannes oli vaikuttanut ehkä puoli vuotta, kun Jeesus lähti Galileasta. "Jeesuksen kaste" osoitti, että hän halusi olla joka suhteessa veljiensä kaltainen. Hän otti kasteen, ei siksi että hänellä olisi ollut syntejä tunnustettavana, vaan siksi että se merkitsi hänelle vihkiytymistä tehtäväänsä, ja siksi että vanhurskaus edellytti sitä.
14."Johanneksen kaste" oli tarkoitettu syntisille, mutta Jeesuksellahan ei ollut mitään syntiä. Siksi ei ollut ihme, että Johannes kieltäytyi kastamasta häntä, synnitöntä, syntisten kasteella. Meistä ei ehkä tunnu merkilliseltä se, että Johannes vastusteli. Raamattu kuitenkin kertoo, että hän ei tuntenut Jeesusta sillä kertaa, ja silti hän ymmärsi, kuka Jeesus oli. Kun Jeesus tuli Johanneksen luo, tämä ei ollut vielä nähnyt mitään merkkiä, joka olisi viitannut Jeesuksen messiaanisuuteen. Vasta kasteen jälkeen Pyhä Henki tuli hänen ylleen kyyhkysen hahmossa.
15.Sanoillaan Jeesus mahdollisesti tahtoi ilmaista seuraavan: Yleensä se, mitä sinä sanot, on oikein, mutta tässä erityisessä tilanteessa meidän kummankin elämässä, jolloin olen astumassa julkiseen tehtävääni, on oikein, että kasteen kautta vahvistan päätökseni ottaa pois maailman synnin. Sitä paitsi Johanneksen saaman lupauksen (Joh 1:33) piti toteutua, jotta hän pystyi julistamaan Kristusta oikealla tavalla ihmisille. Jumalan armo ohjasi Kristuksen sille paikalle, johon synti toi muut ihmiset. Mitään muuta syytä Jeesuksen kastamiselle ei ole löydettävissä kuin se, minkä hän itse ilmoitti.
16.Tämä "hän", joka "näki" oli Johannes Kastaja (Joh 1:32).
17.Tässä oli koko jumaluus yhdessä. Poika vihittiin tehtäväänsä Hengen tullessa hänen päälleen, ja Isä itse julisti hänet Pojaksi ja ilmoitti mielisuosionsa lepäävän hänen yllään. Kun Jumala puhui tällä tavalla, se vahvisti, että Kristuksessa koko ihmiskunnan pelastus oli tehty mahdolliseksi.