Luku 14

Johannes Kastajan kuolema

(Mark. 6:14-29; Luuk. 9:7-9)

1. Siihen aikaan neljännesruhtinas Herodes sai kuulla Jeesuksen maineesta.

2. Hän sanoi palvelijoilleen: "Se on Johannes Kastaja. Hän on noussut kuolleista, ja sen tähden nämä voimat vaikuttavat hänessä."

3. Herodes oli näet ottanut Johanneksen kiinni, kahlinnut hänet ja pannut vankilaan. Tämän hän oli tehnyt veljensä Filippoksen vaimon Herodiaan tähden,

4. sillä Johannes oli sanonut hänelle: "Sinun ei ole lupa pitää häntä."

5. Herodes olisi tahtonut tappaa Johanneksen mutta pelkäsi kansaa, sillä se piti Johannesta profeettana.

6. Sitten tuli Herodeksen syntymäpäivä, ja Herodiaan tytär tanssi vieraiden edessä. Tyttö miellytti Herodesta niin,

7. että tämä valalla vannoen lupasi antaa hänelle, mitä tahansa hän pyytäisi.

8. Äitinsä yllyttämänä tyttö sanoi: "Tuo minulle tänne vadilla Johannes Kastajan pää."

9. Silloin kuningas tuli murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävieraiden tähden hän käski tuoda sen.

10. Hän käski lyödä Johannekselta pään poikki vankilassa.

11. Pää tuotiin vadilla ja annettiin tytölle, ja tyttö vei sen äidilleen.

12. Johanneksen opetuslapset tulivat hakemaan ruumiin ja hautasivat sen. Sitten he menivät ja kertoivat Jeesukselle, mitä oli tapahtunut.

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 14:1-12)

Johannes Kastajan kuolema

1."Herodes Antipas" oli nuorin Herodes Suuren kolmesta pojasta, ja hän hallitsi neljännysruhtinaana Galileaa ja Pereaa vuodesta 4 eKr. vuoteen 39 jKr. Hän rakensi Tiberiaan kaupungin, joka sai nimensä keisari Tiberiuksen mukaan. Sanonta "siihen aikaan" osoittaa maineen Jeesuksen ihmeteoista tulleen Herodeksen korviin Johanneksen kuoleman jälkeen.

2.Jeesuksen teot herättivät Herodeksen omantunnon Johanneksen murhan tähden. Poliittisista syistä hän halusi kuulla saddukeuksia, jotka kielsivät ylösnousemuksen, mutta häneen oli ehkä tehnyt vaikutuksen huhu, että Johannes olisi noussut kuolleista, Matt 16:14; Luuk 9:7. Johannes ei tehnyt eläessään ihmetekoja (Joh 10:41). "Palvelijat (paides)", oikeastaan 'pojat'. Sanalla tarkoitetaan hoviväkeä.

3.Herodes Antipas hylkäsi vaimonsa, nabatealaiskuningas Aretaksen tyttären (2 Kor 11:32), voidakseen mennä naimisiin velipuolensa Herodes Filippuksen vaimon Herodiaan kanssa (ei veljensä, neljännysruhtinas Filippuksen, Luuk 3:1). Filippus ja Herodias asuivat Roomassa, ja Herodes Antipaksen käytyä siellä Herodias muutti hänen luokseen. "Herodias" oli Herodes Suuren pojan Aristobuloksen ja Bereniken tytär. Juutalaisen lain mukaan ei Herodes Filippuksella eikä Herodes Antipaalla, jotka kumpikin olivat hänen setiään, ollut oikeutta naida häntä. He rikkoivat myös kahta muuta lakia - ensinnäkin eroamalla ilman syytä ja toiseksi menemällä naimisiin lähisukulainen kanssa, 3 Moos 18:16; 20:21.

4.Johannes tuomitsi sekä Filippuksen vaimon ottamisen että sukuhäpeän (ks. j. 3), ja jopa useita kertoja, mikä käy ilmi toistuvaa tekemistä tarkoittavasta verbinmuodosta "elegen". Se, että Johannes ojensi neljännysruhtinasta, ei välttämättä merkitse näiden kahden tapaamista, vaan Johannes on voinut tehdä sen saarnatessaan.

5.Herodias oli varmasti Johanneksen murhan taustalla, ja Herodes olisi varmasti halunnut surmata Johanneksen päästäkseen vaimoltaan rauhaan, mutta hän pelkäsi kansaa. Jos hän olisi pelännyt Jumalaa yhtä paljon kuin hän pelkäsi kansaa, hän olisi myös säilyttänyt hyvän omantunnon.

6."Syntymäpäiväjuhlat" olivat pakanallinen tapa, jota juutalaiset eivät hyväksyneet. Syntymäpäivää merkitsevä sana "(genesia)" kuvaa alkua ja saattaa tarkoittaa myös virkaan astumisen vuosipäivää. Itämailla on periaatteena, että naisia ei saa katsella julkisesti. Prinsessan esiintyminen oli siis jotakin aivan ennenkuulumatonta. Tanssi oli aistillinen ja kiihottava, ja sekä Herodes että vieraat pitivät siitä (Mark 6:22). Tytön nimi oli Salome ja hänen isänsä oli Herodes Filippus. Hän meni naimisiin setäpuolensa, neljännysruhtinas Filippuksen kanssa (Luuk 3:1), ja myöhemmin serkkunsa Aristobuloksen kanssa. Hän on vain yksi esimerkki Herodeksen suvun sotkuisista perhesuhteista.

7.Herodes antoi lupauksen, kenties enemmänkin osoittaakseen vierailleen suuren valtansa kuin tytön vuoksi. Tällainen vala oli kielletty juutalaisen lain mukaan, 3 Moos 5:4.

8.Tyttö neuvotteli äitinsä kanssa. Hän oli varmasti tästä anteliaasta tarjouksesta haltioissaan. Äidillä täytyi totisesti olla suuri vaikutus tyttäreensä, kun sai hänet esittämään sellaisen toivomuksen. Tämä pyysi tuomaan pään sisään, jotta korkea-arvoiset vieraatkin näkisivät sen, ja jotta koko asiaa ei siirrettäisi tuonnemmaksi.

9.Useimpien heikkojen ihmisten lailla Herodeskin pelkäsi, että häntä pidettäisiin heikkona! Ehkä hän pelkäsi vaimoaankin!

10.Yksikään Herodeksen vieraina olleista suurmiehistä ei rohjennut nousta puolustamaan vankia. Johannes teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä ja tuomiota.

11.Tyttö oli varmasti todellinen äitinsä tytär. Hänen hermoissaan ei näytä olleen mitään vikaa, pahuus oli kovettanut hänet. Juutalaisen historiankirjoituksen mukaan Herodias käsitteli päätä erittäin häpeällisesti. Ensimmäisellä Elialla oli lisebelinsä, toisella Herodiaansa. "Tyttö (korasion)", nuori, naimaton nainen, ehkä kaksikymmenvuotias. Pienen tytön tanssi ei olisi kiihottanut Herodesta ja hänen vieraitaan. Neljännen kerran viiden jakeen sisällä esiintyy sana "antaa". Nyt Valtakunnan kuninkaan edelläjuoksija oli sinetöinyt palvelustehtävänsä hengellään, ja hänen päänsä annettiin maalliselle kuninkaalle.

12.Ruumis joko heitettiin muurin yli ilman aiettakaan haudata sitä, tai Johanneksen opetuslapsille annettiin lupa viedä se haudattavaksi. Tuskin nämä olivat hänen luonaan teloituksen tapahtuessa. Heistä oli luonnollista kertoa Jeesukselle, mitä oli tapahtunut. Tämä osoittaa heidän uskoneen Jeesukseen. Vastaus, jonka Jeesus oli antanut Johannekselle (11:4 s) oli varmasti tyydyttänyt sekä Johannesta että heitä. Opetuslapset eivät nyt voineet tehdä enempää rakastetulle opettajalleen. He hautasivat hänen ruumiinsa ja menivät kertomaan Jeesukselle. Mahdollisesti he halusivat myös näin varoittaa Jeesusta. Muutamat Johanneksen opetuslapsista jatkoivat toimintaa hänen kuolemansa jälkeen (Apt 18:25; 19:3), mutta on mahdollista, että useimmat tästä lähtien seurasivat Jeesusta.

*************************************************

Jeesus ruokkii viisituhatta miestä

(Mark. 6:30-44; Luuk. 9:10-17; Joh. 6:1-14)

13. Kun Jeesus kuuli tästä, hän lähti sieltä veneellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen. Kuultuaan siitä kansa lähti jalkaisin kaupungeista hänen peräänsä.

14. Astuessaan maihin Jeesus näki paljon ihmisiä. Hänen tuli heitä sääli, ja hän paransi heidän sairaansa.

15. Kun ilta tuli, opetuslapset menivät hänen luokseen ja sanoivat: "Tämä paikka on autio, ja päivä on jo pitkällä. Päästä siis ihmiset luotasi, jotta he menisivät kyliin ostamaan itselleen ruokaa."

16. Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei heidän tarvitse mennä pois. Antakaa te heille syötävää." 

17. He vastasivat hänelle: "Meillä ei ole täällä muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa."

18. Hän sanoi: "Tuokaa ne tänne minulle." 

19. Sitten Jeesus käski kansan asettua ruohikolle. Hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ne. Sitten hän mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen. Opetuslapset jakoivat ne kansalle.

20. Kaikki söivät ja saivat kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä palasia kerättiin kaksitoista täyttä korillista.

21. Syömässä oli noin viisituhatta miestä ja lisäksi naisia ja lapsia.

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 14:13-21)

Jeesus ruokkii 5 000 miestä

13.Jeesus lähti nyt maaseudulle Gennesaretin järven itäpuolelle. Seutu oli harvaan asuttua. Länsipuolella asutus oli tiheää, ja siellä olisi saattanut olla vaikea päästä yksinäisyyteen. Markus yhdistää »vetäytymisen» tapahtumaan, jolloin ne kaksitoista palasivat matkaltaan (Mark 6:30-32). Paikka, johon he tulivat, oli ehkä Beetsaida Julias (Luuk 9:10), pieni kaupunki Jordanin itäpuolella. Pian oli alkamassa pääsiäisaika, ja paljon ihmisiä oli matkalla Jerusalemin juhlille.

14.Jeesus oli etsinyt yksinäisyyttä ja hiljaisuutta, mutta sen sijaan hän joutui tuhansien hädässä olevien ihmisten keskelle. Hän ei kuitenkaan ärtynyt siitä. Ihmisten hätä merkitsi hänelle enemmän kuin oma hyvinvointi.

15.Juutalaiset määrittelivät illan kahdella tavalla. Toisen mukaan ilta alkoi klo 15, toisen klo 18 (auringon laskiessa). Kello 15 tuotiin ns. iltauhri. Tässä tarkoitetaan ensimmäistä iltaa, kun taas jakeessa 23 toista. Pääsiäislammas esimerkiksi tuli teurastaa näiden kahden iltahetken välillä, »iltahämärässä», 2 Moos 12:6.

16.Jeesus tiesi, että kansan ei tarvinnut lähteä sieltä pois. »Antakaa te heille syödä». Hän tekisi ihmeen, ja opetuslapset saivat olla mukana "ruokkimisihmeen" tapahtuessa. Jeesuksen opetuslapset jakavat muille, mitä saavat Jeesukselta. Ihminen ei tiedä, miten paljon hänellä on annettavaa, ennen kuin hän alkaa antaa.

17.Tarjottavaksi otettiin pienen pojan eväät, ja Johannes täsmentää, että ne olivat ohraleipiä (69), joita köyhillä oli tapana syödä. Jeesuksen siunatessa ravinto. joka oli tarkoitettu riittämään yhdelle, osoittautui riittäväksi viidelletuhannelle. Ihmisten käsissä se oli vähän, mutta Jeesuksen käsissä siitä riitti kaikille.

18.Leivät piti ensin viedä Jeesukselle. Sen jälkeen ne tuli jakaa kansalle. Emme voi täyttää muiden tarpeita, ellei Kristus ensin ole täyttänyt meidän käsiämme.

19.Ihmisten piti ensin asettua syömään "(anaklithênai)". 'laskeutua makuulle'. Leivät olivat pieniä, pyöreitä kakkuja, joita harvoin leikattiin. Leipä murrettiin. Ruokarukous oli juutalainen tapa. Tuohon aikaan käytettiin tavallisesti seuraavaa rukousta: »Siunattu ole sinä, Herra, Jumalamme, maailman kuningas, joka annat leivän kasvaa maasta.» Aterian jälkeen oli tapana lausua pitempi kiitosrukous. Sanottiin, että se joka nauttii jotakin kiittämättä Jumalaa käyttäytyy samoin kuin varastaisi Jumalalta.

20.Kaikki söivät niin paljon kuin jaksoivat. Tässä käytetty verbi on sama, jota käytetään lihotettavien eläinten ruokkimisesta. Tähteeksi jäi paljon enemmän kuin alunperin oli ollut. Se osoittaa, että Jeesus ei huolehdi ainoastaan sen hetkisestä tarpeesta. Hän pitää huolen myös tulevaisuudesta ja antaa täyden vakallinen kaikille opetuslapsille. Vakat "(kofinçs)" olivat oikeastaan pieniä punottuja koreja, joita kannettiin käsivarrella. Niissä pidettiin tietyn aterian ruoka-aineet, esimerkiksi matkoilla, jolloin oli vaikea saada »kunnon ravintoa». Kun Jeesus ravitsi neljätuhatta (15:37), kysymyksessä oli toisenlainen kori "(spyris)", paljon suurempi kuin tämä vakka, sen kaltainen josta puhutaan Apt 9:25:ssa.

21.Paikalla oli yli viisituhatta henkeä, jotka söivät. Markus kertoo, miten he pystyivät laskemaan ihmiset, 6:39-40. Kansa istuutui ryhmiin, joissa oli kussakin viisikymmentä tai sata henkeä.

*************************************************

Jeesus kävelee veden päällä

(Mark. 6:45-52; Joh. 6:16-21)

22. Heti tämän jälkeen Jeesus käski opetuslapsiaan astumaan veneeseen ja menemään edeltä toiselle rannalle, sillä aikaa kun hän lähettäisi kansan luotaan.

23. Päästettyään kansan menemään hän nousi vuorelle yksinäisyyteen rukoilemaan. Ja kun ilta oli tullut, hän oli siellä yksinään.

24. Mutta vene oli jo monen stadionmitan päässä rannasta, ja aallot ahdistivat sitä, sillä tuuli oli vastainen.

25. Neljännen yövartion(14) aikaan Jeesus tuli heidän luokseen kävellen veden päällä.

26. Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän veden päällä, he pelästyivät ja sanoivat: "Se on aave", ja huusivat pelosta.

27. Mutta heti Jeesus sanoi heille: "Olkaa turvallisella mielellä. Minä se olen(15). Älkää pelätkö." 

28. Pietari vastasi hänelle: "Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin."

29. Hän sanoi: "Tule!"  Niin Pietari astui veneestä ja käveli veden päällä mennäkseen Jeesuksen luo.

30. Mutta kun hän näki tuulen voiman, hän pelästyi ja alkoi vajota. Silloin hän huusi: "Herra, pelasta minut!"

31. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: "Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?" 

32. Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi.

33. Ne, jotka olivat veneessä, kumartaen heittäytyivät hänen eteensä ja sanoivat: "Totisesti sinä olet Jumalan Poika."

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 14:22-33)

Jeesus kulkee veden päällä

22.Kansa halusi tehdä Jeesuksesta kuninkaan, Joh 6:14-15. Tämä oli luultavasti pääsyy siihen, että Jeesus lähetti heidät nyt luotaan. Samasta syystä oli välttämätöntä lähettää opetuslapsetkin pois. Heihinkin vaikutti ihmisten puhe Jeesuksesta maallisena kuninkaana. Sitä paitsi Jeesus halusi olla yksin. Juuri siksi hän oikeastaan alun perin tänne tulikin. Hiljaisuutta ja yksinäisyyttä hän ei saanut päivällä, joten hänen oli etsittävä sitä yöllä.

23.Emme tiedä, mitä Jeesus tässä rukoili, mutta on mahdollista, että hän näki vuorelta pienen veneen, joka pian sai kamppailla ankarasti tuulta vastaan, ja että hän erityisesti rukoili siinä olevien opetuslasten puolesta.

24.Opetuslapset soutivat kuudesta yhdeksään tuntia, ja pääsivät ainoastaan noin kolmen kilometrin päähän. Kun Jeesus oli tyynnyttänyt myrskyn, he pääsivät heti maihin (Joh 6:21), vaikka he olivat hänen tullessaan olleet keskellä järveä. Jeesus ei tullut välittömästi hätätilanteen synnyttyä, koska hän halusi opettaa heille läksyn - ja heidän kauttaan hän opetti myöhemmin lukemattomia uskovien sukupolvia. Myrskyjä saattaa tulla, vaikka Jeesus on käskenyt mennä veneeseen, mutta hän seuraa aina opetuslastensa kulkua.

25.Opetuslapset eivät voineet mennä Jeesuksen luo, mutta hän voi mennä heidän luokseen, ja sen hän tekikin, vieläpä pitkin järven pintaa. Markus (6:48) sanoo hänen aikoneen kulkea heidän ohitsensa. Hän oli ikään kuin kulkevinaan heidän ohitseen koetellakseen heitä. Sama Herra, joka »tallaa meren kuohun kukkuloita» (Job 9:8), käveli Gennesaretin järvellä tuona varhaisena aamuna. Myrskyävää mertakin, jota me pelkäämme, hän käyttää kulkutienään. Usein suurimmat siunaukset tulevat sellaisten olosuhteiden tai ihmisten välittäminä, joita me eniten pelkäämme. "Neljäs yövartio". Aikaisemmin juutalaiset jakoivat yön kolmeen vartioon, mutta nyt he olivat omaksuneet roomalaisten vartiovuorot. Neljää yövartiota kutsuttiin seuraavasti: ilta (alkoi klo 18), keskiyö (21-24), päivänsarastus (24-3) ja aamu (3-6).

26.Opetuslapset pelästyivät enemmän Jeesusta kuin merta ja myrskyä. Markus sanoo heidän kaikkien nähneen hänet, 6:50. Toisinaan käy niin, että Jeesus tulee luoksemme odottamatta ja täysin käsittämättömällä tavalla, mutta hän on yhtä täynnä siunausta, vaikka hän saapuukin yllättävällä jopa pelottavalla tavalla.

27.Opetuslasten hätä oli syynä kaikkeen siihen merkilliseen, mitä tapahtui. Hätätilanteet eivät aina ole pahinta, mitä voimme kokea. Ne antavat Jumalalle syyn tarttua asioihin. Jeesus korotti äänensä myrskyn yli ja käytti niitä sanoja, jotka ilmaisevat Jumalan ilmoituksen itsestään: »Minä olen», "(egè eimi), 2" Moos 3:14. Kun Jeesus sanoo: »Olkaa turvallisella mielellä» tai »älkää peljätkö», ne eivät ole vain lohduttavia sanoja, vaan ehdoton varmistus siitä, että saa olla turvassa. Hänellä on tilanne hallinnassaan.

28.Pietarin mieli muuttui nopeasti. Tuskin hän oli lakannut pelkäämästä henkensä puolesta, kun oli jo valmis nousemaan veneestä. "Käske minun tulla tykösi". Pietari ei halunnut lähteä saamatta Jeesukselta käskyä. Ajatuksena ilmeisesti oli: Jos sinä voit kävellä veden päällä, niin voin minäkin sinun sanasi perusteella!

29.Jeesus hyväksyi Pietarin uskon. Ellei se olisi ollut todellista uskoa tai jos hänen vaikuttimensa olisivat olleet alhaiset, ei Jeesus olisi suostunut tähän.

30.On toinen asia seistä kovassa myrskyssä veneessä, mutta aivan toinen asia on olla ulkona aalloilla. Pietari astui veteen, mutta alkoi pelätä tuulta. Pietari ei itse asiassa ollut vaarassa, mutta pelko sai hänestä otteen. Hän ei edes ajatellut uimista, vaikka olikin hyvä uimari, Joh 21:7. Usko kantaa, mutta epäilys upottaa. Usko saattaa horjua, mutta Kristus ei milloinkaan horju. On mahdollista, että uskonelämämme pohjalla on kätkössä epäilyksiä, ja sen tähden voimme vajota Pietarin lailla, mutta jos epäilyksessä on uskoa, voimme Pietarin tavoin huutaa apua Jeesukselta. Pietarin pinnalla pitävä usko väistyi upottavan epäilyn tieltä, mutta »vajoamisen ajat ovat rukouksen aikoja». Hän osasi rukoilla, vaikka vajosikin. Paljon hän ei saanut sanotuksi, mutta lyhytkin rukous on riittävä, jos se tulee sydämestä.

31.Jeesus pelastaa ensin ja nuhtelee sen jälkeen. Hän ei tarttunut molemmin käsin pitääkseen pinnalla, vaan ainoastaan ojensi kätensä. Hän otti kiinni, mutta ei nostanut. Pietarin pyytämä apu oli pelastus fyysisestä hukkumisesta, mutta Jeesuksen antama pelastus sisälsi vielä enemmän. Pietarin usko uudistui ja alkoi hallita tilannetta. Jeesuksen kosketuksen voimasta Pietari nousi pinnalle, ja vesi kantoi häntä kuten aikaisemminkin. Hän saattoi kävellä yhdessä Jeesuksen kanssa takaisin veneen luo. »Epäillä» "(distadzè)", oikeastaan 'olla mieleltään vakiintumaton'. Sanaa käytetään ainoastaan tässä ja Matt 28:17:ssa. Se antaa kuvan ihmisestä, joka on epävarma, kumman tien valitsisi, hän seisoo kahdella tiellä, harkitsee moneen kertaan. "Sinä vähäuskoinen", oikeastaan vähäisessä määrin luottava.

32."Asettui (kopadzè)", vaipui kokoon kuin ihminen, joka on hyvin väsynyt ja loppuun asti uupunut. Myrskyn ja aaltojen on asetuttava, kun Mestari niin tahtoo.

33.Opetuslapset olivat kauan uskoneet Jeesuksen olevan Jumalan Poika, mutta nyt he vahvistuivat uskossaan. Ensimmäisen kerran nimitystä »Jumalan Poika» käytetään tässä evankeliumissa Jeesusta suoraan puhuteltaessa.

*************************************************

Jeesus parantaa Gennesaretissa

(Mark. 6:53-56)

34. Ylitettyään järven he nousivat maihin Gennesaretissa.

35. Kun sen paikkakunnan miehet tunsivat Jeesuksen, he lähettivät sanan kaikkialle ympäristöön, ja hänen luokseen tuotiin kaikki sairaat.

36. He pyysivät häneltä, että saisivat edes koskettaa hänen viittansa tupsua. Ja kaikki, jotka sitä koskettivat, parantuivat.

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 14:34-35)

Jeesus parantaa sairaita

34.Gennesaret oli järven länsipuolella oleva alue, rantakaistale, joka sijaitsi noin puolentoista kilometrin päässä Kapernaumista. Seutu oli hyvin hedelmällistä.

35."Paranivat (diasèdzè)", tarkoittaa täydellisesti parantunutta. Sanaa käytetään kahdeksan kertaa Ut:ssa, useimmat niistä sielun pelastuksen yhteydessä. Sana koostuu osista "dia" (läpi) ja "sèdzè" (pelastaa).